Ero sivun ”Äänitteiden digitointi” versioiden välillä

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Luettelointi ja metadata)
(Digitoitavan aineiston valinta)
Rivi 77: Rivi 77:
 
Lisätietoja:
 
Lisätietoja:
 
[http://www.iasa-web.org/taskforce_index.htm IASA Task Force on Selection. Task Force to establish selection criteria of analogue and digital audio contents for transfer to data formats for preservation purposes]
 
[http://www.iasa-web.org/taskforce_index.htm IASA Task Force on Selection. Task Force to establish selection criteria of analogue and digital audio contents for transfer to data formats for preservation purposes]
 +
 +
 +
==Luettelointi ja metadata==
 +
 +
Digitaalisessa muodossa olevan aineiston metadatan on oltava kunnossa. Riittävien sisällönkuvausten avulla helpotetaan merkittävästi aineiston hakemista ja käyttöä. Riittävä tekninen metadata helpottaa puolestaan esimerkiksi migraation automatisointia.
 +
 +
Luettelointi on erittäin merkittävä kustannustekijä, sillä puutteellisten luettelointitietojen täydentämiseen voi kulua enemmän aikaa kuin itse digitointiin. Kansainvälisten kokemusten mukaan metadatan täydentämiseen kuluu usein aikaa kolme, jopa kuusi kertaa äänitteen keston verran.
 +
 +
Äänitteet voidaan luetteloida (tai täydentää aikaisempaa luettelointia) joko ennen digitointia tai sen jälkeen. Usein on helpompaa luetteloida digitoinnin jälkeen, sillä digitaalisessa muodossa olevaa äänitettä on helpompi kuunnella ja siinä on helpompi siirtyä paikasta toiseen esimerkiksi deskriptiivistä metadataa kuvattaessa.
 +
 +
Digitoinnin yhteydessä olisi suositeltavaa kerätä riittävästi [[Äänitteiden tekninen metadata|teknistä metadataa]] alkuperäisestä äänitteestä ja käytetystä analogisesta laitteistosta sekä digitaaliseen äänittämiseen liittyvistä parametreista. Alkuperäiseen äänitteeseen ja analogiseen laitteistoon liittyvä metadata voidaan tallentaa myös ennen digitointiprosessia. Sen sijaan itse digitointiprosessiin liittyvä tekninen metadata voidaan yleensä tallentaa vasta digitointiprosessin jälkeen.
  
 
==Digitoitavan aineiston toistaminen==
 
==Digitoitavan aineiston toistaminen==

Versio 20. helmikuuta 2008 kello 11.16

Miksi digitoida?

Äänitteiden digitointiin on useita eri syitä:

Suomen Jazz Pop Arkisto toteutti TAPE-projektin puitteissa vuonna 2005 laajan kyselyn audiovisuaalisista aineistoista suomalaisissa muistiorganisaatioissa. TAPE-kyselyn vastaukset antavat varsinkin äänitteiden osalta hyvin kattavan kuvan suomalaisten äänitekokoelmien laajuudesta ja näihin kokoelmiin liittyvistä ongelmista. Kyselyyn vastanneissa julkisissa laitoksissa oli äänitteitä yli 250.000. Yli puolet eli noin 60 % tästä materiaalista oli ainutkertaisia nauhoitteita, joita ei ole muissa arkistoissa.

Erityisesti avokelanauha- ja C-kasettikokoelmien tila on huolestuttava, sillä noin puolet vastanneista katsoi, että nämä kokoelmat rappeutuvat, ja lisäksi nämä formaatit muodostavat suurimman osan julkisista äänitekokoelmista (yhteensä ainakin 175.000 tuntia). Näiden magneettinauhojen pelastaminen digitoimalla vaatisikin lähiaikoina merkittäviä taloudellisia ponnistuksia.

Digitointiprojektin hallinta

Digitointiprojekti on paljon muutakin kuin pelkkää digitointia. Itse asiassa kyse ei ole projektista, vaan jatkuvasta toiminnasta. Digitointiprojekti on suunniteltava huolellisesti, muuten laatu on heikko ja lopulliset kustannukset karkaavat käsistä. Hyvin yleinen virhe on se, että ostetaan laitteistot ja ohjelmisto ja aletaan digitoida miettimättä kaikkia digitoinnin osa-alueita.

Digitointi muodostuu useista osa-alueista, jotka voidaan tehdä itse tai ulkoistaa:

  • Budjetointi ja projektin hallinta
  • Riittävän tietotaidon hankkiminen
  • Laiteisto- ja ohjelmistoinvestoinnit
  • Digitoitavan aineiston ja digitointijärjestyksen valinta
  • Analogisen aineiston optimaalinen toistaminen
  • Digitaalinen tallentaminen
  • Luettelointi ja metadata
  • Digitaalisen tiedon pitkäaikaissäilytys
  • Aineiston käyttö: käyttökopiot, sisäinen tai ulkoinen verkko
  • Tekijänoikeuksien hallinta
  • Migraation hallinta

Yleisiä periaatteita ja käsitteitä

Analoginen ääni

Ääni on värähtelyä, joka etenee ilmassa ilmamolekyylien harventumina ja tiivistyminä. Äänen korkeutta kutsutaan äänen taajuudeksi. Mitä korkeammalta ääni kuulostaa, sitä suurempi on sen taajuus. Taajuuden yksikkö on hertsi (Hz). Ihmisen kuuloalue kattaa parhaimmillaan taajuusalueen 20 - 20.000 Hz, mutta korva on herkimmillään alueella 2000 - 6000 Hz.

Äänenvoimakkuutta mitataan desibeliasteikolla (dB). Asteikon nollakohta 0 dB on sama kuin ihmisen kuulokynnys. Desibeliasteikko on logaritminen.

Digitaalinen ääni

Tietokoneen äänikortin AD (Analogi-Digitaali) -muunnin muuntaa äänipään tuottaman vaihtojännitteen tietokoneen ymmärtämäksi digitaaliseksi dataksi. Digitoinnissa alkuperäisestä signaalista otetaan näytteitä ja saadut luvut kvantisoidaan tietokoneen ymmärtämiksi binääriluvuiksi (ykkösten ja nollien sarjoiksi). Vaihtosähkönä A/D-muuntimeen tulevassa analogisessa äänisignaalissa on sekä positiivinen että negatiivinen vaihe yhden värähdysjakson aikana, joten näyte on ehdittävä ottaa molemmista. Nyquistin teoreeman mukaan tietyntaajuisen äänen toistumiseen vaaditaan vähintään kaksinkertainen, ja korkealaatuiseen nelinkertainen näytteenottotaajuus. Ääni kuvataan tietokoneen ruudulla yleensä verhokäyränä, jossa vaaka-akselina on aika ja pystyakselina äänen voimakkuus.


Digitaalinen ääni talletetaan arkistoissa yleisimmin .wav -formaattiin (Microsoft Wave). Wav-formaatti tukee kaikkia näytteenottotaajuuksia ja resoluutioita sekä mono/stereota. Waw-tiedostot ovat RIFF (Resource Interchange File Format) -tyyppisiä eli määritykset tallentuvat osaksi tiedostoa. RIFF-tiedostoihin voi periaatteessa tallentaa myös muuta tietoa, esim. kappaleen nimen ja esittäjän.

Wav-tiedosto voi periaatteessa noudattaa mitä tahansa koodausta. Yleisimmin käytössä on kuitenkin PCM (Pulse Code Modulation), joka on kehitetty alkujaan puhelinliikenteeseen. IASA suosittelee PCM-koodattuja .wav tiedostoja digitaalisen äänen tallentamiseen (tai BWF, Broadcast Wave file Format).

Tavallisessa CD-audiossa näytteenottotaajuus on 44,1 kHz. IASA:n nykyinen suositus analogisen aineiston digitointiin on vähintään 48 kHz näytteenottotaajuus. Korkeammasta näytteenottotaajuudesta on sitä enemmän hyötyä, mitä huonommassa kunnossa alkuperäinen analoginen äänite on. Nykyisin arkistoissa käytetäänkin usein 96 kHz näytteenottotaajuutta.

CD-audion resoluutio on 16 bit. Lisäbiteistä on hyötyä erityisesti huonokuntoisten äänitteiden mahdollisessa restauroinnissa. IASA suositteleekin 24 bit resoluution käyttöä.

Äänitiedoston kokoa voidaan pienentää pakkaamalla. Pakkausta on kahta eri tyyppiä: häviötön (lossless) ja häviöllinen (lossy). Yleisiin arkistoinnin periaatteisiin kuuluu, ettei arkistokopioon saa tehdä häviöllistä pakkausta. Käytännössä äänitiedoston häviötön pakkaus säästää varsin vähän tilaa, joten sen käyttäminen ei ole tarkoituksenmukaista, sillä tällöin äänitteen toistaminen myöhemmin vaatii sen, että käytetty pakkausalgoritmi on tiedossa ja tarvittavat codecit yms. ohjelmat käytettävissä. Sen sijaa käyttökopioissa häviöllinen pakkaus voi olla tarpeen, jos esim. halutaan laittaa kuuntelukopiot internetiin. Yleinen häviöllisen pakkauksen standardi on mp3. Jos kuuntelukopiot pakataan, niin tulisi käyttää riittävän suurta näytteenottotaajuutta ja bittivirtaa (yleensä 44,1 kHz ja 128 Kbit/s, nykyisin myös 192 Kbit/s), sillä alemmilla bittimäärillä laatu kärsii liikaa.

Digitoitavan aineiston valinta

Äänitteiden digitointi on kallista, hidasta ja se vie paljon henkilöresursseja. Mikäli digitoitavaa aineistoa on vähänkin enemmän, joudutaan useimmiten tekemään valintoja sen suhteen, mitä ja missä järjestyksessä digitoidaan. Tällöin keskeiseksi kysymykseksi nousee, ehditäänkö kaikki aineisto digitoida, ennen kuin analogiset äänitteet ehtivät tuhoutua.

Aineiston valinta on digitointiprosessin osavaiheista oikeastaan ainoa, jota ei voi ulkoistaa (kuin osin), sillä vain omassa laitoksessa on tieto siitä, mikä aineisto on tärkeää laitoksen toiminta-ajatuksen kannalta. Digitointijärjestyksen valinta on erittäin keskeinen osa hyvin suunniteltua digitointiprojektia. Ei ole syytä suin päin lähteä digitoimaan siitä päästä, mistä se on helpointa.

Digitoitavan aineiston valinnassa ja priorisoinnissa on useita eri näkökulmia, jotka olisi syytä ottaa huomioon. Digitointijärjestyksen valintaan vaikuttavat ainakin aineiston ainutkertaisuus, tuhoutumisvaara, merkittävyys, käyttötiheys, luetteloinnin taso sekä toistolaitteiden saatavuus.


Lisätietoja: IASA Task Force on Selection. Task Force to establish selection criteria of analogue and digital audio contents for transfer to data formats for preservation purposes


Luettelointi ja metadata

Digitaalisessa muodossa olevan aineiston metadatan on oltava kunnossa. Riittävien sisällönkuvausten avulla helpotetaan merkittävästi aineiston hakemista ja käyttöä. Riittävä tekninen metadata helpottaa puolestaan esimerkiksi migraation automatisointia.

Luettelointi on erittäin merkittävä kustannustekijä, sillä puutteellisten luettelointitietojen täydentämiseen voi kulua enemmän aikaa kuin itse digitointiin. Kansainvälisten kokemusten mukaan metadatan täydentämiseen kuluu usein aikaa kolme, jopa kuusi kertaa äänitteen keston verran.

Äänitteet voidaan luetteloida (tai täydentää aikaisempaa luettelointia) joko ennen digitointia tai sen jälkeen. Usein on helpompaa luetteloida digitoinnin jälkeen, sillä digitaalisessa muodossa olevaa äänitettä on helpompi kuunnella ja siinä on helpompi siirtyä paikasta toiseen esimerkiksi deskriptiivistä metadataa kuvattaessa.

Digitoinnin yhteydessä olisi suositeltavaa kerätä riittävästi teknistä metadataa alkuperäisestä äänitteestä ja käytetystä analogisesta laitteistosta sekä digitaaliseen äänittämiseen liittyvistä parametreista. Alkuperäiseen äänitteeseen ja analogiseen laitteistoon liittyvä metadata voidaan tallentaa myös ennen digitointiprosessia. Sen sijaan itse digitointiprosessiin liittyvä tekninen metadata voidaan yleensä tallentaa vasta digitointiprosessin jälkeen.

Digitoitavan aineiston toistaminen

Vahalieröiden toistaminen

Äänilevyjen toistaminen

Avokelanauhojen toistaminen

Laitteisto

Avokelanauhurin olisi syytä olla mahdollisimman laadukas ja moderni. Ammattimaisissa laitteissa (esim. Studer) on esimerkiksi paljon monipuolisemmat ja helpommat säätömahdollisuudet. Lisäksi niiden koneisto pyörittää nauhaa hellävaraisemmin, mistä on etua vanhoja, hauraita nauhoja toistettaessa.

Modernit laitteet toimivat pääsääntöisesti paremmin kuin esimerkiksi alkuperäinen 60-luvun laite, jolla nauha on alunperin äänitetty. Nauhurissa täytyy kuitenkin olla identtiset toistoparametrit (esimerkiksi nopeus, äänipäiden formaatti ja ekvalisointi) kuin nauhurissa, jolla nauha on alunperin äänitetty.

Kaikkien analogisen signaaliketjun osien tulisi olla laadukkaita. On esimerkiksi syytä käyttää mahdollisimman laadukkaita kaapeleita. Jos käytetään apuna analogista mikseriä tai etuvahvistinta, ne eivät saisi lisätä signaaliin mitään ylimääräistä. Käytännössä digitointiprosessin analogisen osan vaikutus lopputulokseen on paljon suurempi kuin digitaalisen osan, sillä esimerkiksi vähänkin paremmat AD-muuntimet ovat nykyisin yleensä hyvinkin laadukkaita.

Uusia avokelanauhureita ei käytännössä ole ainakaan järkevään hintaan enää saatavissa. Sen sijaan kohtuullisen hyväkuntoisia käytettyjä laitteita on vielä saatavilla, mutta nekin vanhenevat ja kuluvat luonnollisesti koko ajan. Laitteita ja varaosia onkin syytä hankkia varastoon, jos digitointityö kestää pitkään tai uutta analogista aineistoa kertyy myös jatkossa.

Nauhan valmistelu digitointia varten

Mikäli nauhoja on säilytetty liian kosteassa, niihin on saattanut muodostua hometta. Homeiset nauhat muodostavat terveysriskin! Älä koskaan yritä puhdistaa homeisia nauhoja puhaltamalla! Käsittele nauhoja käsineet kädessä, eristä homeiset nauhat välittömästi ja toimita ne ammattitaitoiseen paikkaan puhdistettavksi.

Vanhat magneettinauhat ovat saattaneet rappeutua, varsinkin jos niitä ei ole säilytetty asianmukaisissa olosuhteissa. Rappeutuneet nauhat saattavat vaatia erikoiskäsittelyn ennen kuin ne voidaan toistaa, jotta nauhat eivät vaurioituisi.

Hyvin likaiset nauhat tulisi puhdistaa, ennen kuin ne digitoidaan. Lisäksi nauhoista tulisi poistaa läpimagnetisoitumisen vaikutukset kelaamalla ne vähintään kolme kertaa ennen digitointia.

Äänipään, nopeuden, ekvalisoinnin ja kohinanpoiston valinta

Esimerkiksi videonauhan tallennusformaatti riippuu useimmiten nauhan tyypistä, mutta avokelanauhan äänipään formaatit voivat vaihdella jopa saman nauhan puitteissa. Avokelanauhoille on voitu tallentaa monoa, stereopuoliraitaa, neljännesraitaa yms. Myös tallennusnopeudet, tallennussuunta ja jopa ekvalisointi saattavat vaihdella, jopa saman nauhan puitteissa. Mikäli nauhakoteloista tai aineistoluettelosta ei löydy tarvittavaa teknistä metadataa, voi optimaalinen toistaminen olla todella hidas ja työläs prosessi. Mikäli nauha toistetaan esimerkiksi eri levyisellä äänipäällä kuin se on tallennettu, äänenlaatu heikkenee merkittävästi ja esimerkiksi kohinan määrä kasvaa.


Magneettinauhat tulisi digitoida samalla nopeudella, kuin ne on äänitetty. Mikäli digitointi tehdään esimerkiksi tuplanopeudella, äänenlaatu kärsii esimerkiksi ekvalisointiparametrien muuttuessa.

Useimpien analogisten audioformaattien taajuuden toistokäyrä on tarkoituksellisesti epälineaarinen. Nauhoja toistettaessa tulisi siis tietää, mikä magneettinauhan ekvalisointistandardi on ollut käytössä nauhoitusta tehtäessä. Standardeja on kuitenkin useita erilaisia jokaiselle nauhanopeudelle, ja lisäksi ne ovat muuttuneet vuosien varrella. Oikean ekvalisoinnin valinta voikin olla hankalaa, mikäli tietoa nauhoituksessa käytetystä standardista ei ole käytettävissä.


Äänityksessä on myös saatettu käyttää jotakin kohinanpoistostandardia, joita niitäkin on useita erilaisia. Huomioi, että äänipään oikea asento on erittäin tärkeää kohinanpoiston oikean toiminnan kannalta. Kohinanpoisto on mahdollista myös jälkikäteen, mutta IASA suosittelee, että se tehtäisiin digitoinnin yhteydessä.

Nauhurin puhdistus ja huolto

Äänipäihin ja nauhaohjaimiin kerääntyy pölyä ja muuta likaisuutta varsinkin vanhoista nauhoista. Kun äänipää on likaantunut, magneettinauha ei enää saa kunnon kosketusta äänipäähän ja varsinkin korkeiden äänien toisto kärsii. Äänipäät puhdistetaan varovasti esim. vanupuikon ja spriin avulla. Vanhoja likaisia nauhoja toistettaessa äänipäät puhdistetaan jokaisen nauhan jälkeen.

Nauhuri tulisi huoltaa ja demagnetisoida säännöllisesti. Esimerkiksi jarrujen toiminta ja oikea nauhan pyöritysjännitys tulisi tarkistaa viikottain. Samoin nauhurin oikea taajuusvaste tulisi tarkistaa säännöllisesti. Mikäli nauhuri on jatkuvassa käytössä, sille tulisi tehdä täydellinen huolto vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Äänipäiden säätäminen

Äänipään kulman (azimuth) säätäminen nauhakohtaisesti on erittäin tärkeää äänenlaadun kannalta. Säätämisen merkitystä voisi verrata esimerkiksi videonauhurin tracking-säätöön. Äänipäiden säätäminen on erityisen tärkeää silloin, jos nauhoitus on tehty eri laitteella kuin millä toistetaan. Äänipään asennon aiheuttamaa virhettä lopputulokseen ei voi korjata myöhemmin.

Väärä äänipään kulma vaikuttaa eniten korkeisiin taajuuksiin. Säätö on erityisen tärkeää, jos nauhoitus on tehty alhaisella nauhanopeudella, jolloin äänipään väärän kulman vaikutus vaihe-eroon on suurempi kuin korkeilla nauhanopeuksilla.

C-kasettien toistaminen

Laitteisto

C-kasettien toistamiseen käytetyn nauhurin tulisi olla ammattilaistason nauhuri, mutta sellaisen löytäminen saattaa olla nykyisin hankalaa. Uusia ammattitason nauhureita ei enää juuri valmisteta, mutta niitä on kuitenkin tällä hetkellä vielä saatavilla. Hyväkuntoisia käytettyjä ammattitason laitteita saattaa myös löytyä.

Ammtitason laitteet ovat selvästi vankempaa tekoa kuin harrastelijalaitteet. Lisäksi niissä on mahdollisuus säätää toistoparametreja ja äänipään kulmaa sekä balansoidut ulostulot.

Digitointiin käytetyssä C-kasettinauhurissa tulisi olla IASA:n suosituksen mukaan:

  • Nopeuden vaihtelu korkeintaan 0.3 % ja huojunta keskimäärin alle 0.1 %
  • Taajuusvaste alueella 30 Hz ja 20 kHz välillä -3 dB - +2 dB
  • Mahdollisuus toistaa (niin tarvittaessa) tyypin I, II ja IV kasetteja

Ekvalisoinnin ja kohinanpoiston valinta

C-kasetit ovat helpompia toistettavia kuin avokelanauhat siinä mielessä, että ne on lähes poikkeuksetta nauhoitettu samalla 4,75 cm/s nopeudella. Erikoiskaseteissa on saatettu käyttää 9,5 cm/s tai 2,38 cm/s nopeutta, mutta nämä ovat erittäin harvinaisia. Samoin kuin avokelanauhat, myös C-kasetit tulisi digitoida samalla nopeudella, kuin ne on äänitetty. Mikäli digitointi tehdään esimerkiksi tuplanopeudella, äänenlaatu kärsii esimerkiksi ekvalisointiparametrien muuttuessa.

Useimpien analogisten audioformaattien taajuuden toistokäyrä on tarkoituksellisesti epälineaarinen. Nauhoja toistettaessa tulisi siis tietää, mikä magneettinauhan ekvalisointistandardi on ollut käytössä nauhoitusta tehtäessä. C-kasetit ovat tässä suhteessa helpompia kuin avokelanauhat, sillä yhtä nauhatyyppiä (I, II tai IV) kohti on vain yksi ekvalisointistandardi. Poikkeuksen muodostavat ennen vuotta 1974 nauhoitetut tyypin I nauhat, joissa on käytetty erilaista ekvalisointia.

Äänipään kulman säätäminen

Äänipään kulman (azimuth) säätäminen nauhakohtaisesti on erittäin tärkeää äänenlaadun kannalta. Äänipään asennon aiheuttamaa virhettä lopputulokseen ei voi korjata myöhemmin.

Väärä äänipään kulma vaikuttaa eniten korkeisiin taajuuksiin. C-kasetteja toistettaessa äänipään kulman säätö vaikuttaa erityisen paljon lopputulokseen, sillä C-kasetit on nauhoitettu alhaisella 4,75 cm/s nopeudella, jolloin äänipään väärän kulman vaikutus vaihe-eroon on suurempi kuin esimerkiksi studionopeuksilla nauhoitetuissa avokelanauhoissa.

Digitaalinen äänentallennus

Laitteistot ja ohjelmistot

Kulttuuriperinnön digitointiin käytettävä A/D-muunnin ei saa värittää ääntä eikä lisätä siihen ylimääräisiä häiriöitä tai kohinaa. Suositeltavaa on käyttää laadukasta ulkoista äänikorttia, joka on paremmin suojattu häiriöiltä kuin sisäiset äänikortit. Tällöin A/D-muunnos tapahtuu ulkoisessa muuntimessa ja koneessa oleva kortti ottaa ainoastaan vastaa ulkoisen muuntimen tuottaman digitaalisen signaalin.

Arkistoäänitteiden digitointi ei aseta suuria vaatimuksia käytetylle äänitysohjelmistolle, sillä arkistokopioihin ei tule tehdä mitään korjailuja. Siten äänitysohjelmiston tehtävänä on ainoastaan tallentaa äänikorttiin tuleva digitaalinen signaali sellaisenaan. Mikäli arkistokopion lisäksi halutaan tehdä korjailtuja ja/tai pakattuja käyttökopioita, tulee äänitysohjelmistosta löytyä tarvittavat ominaisuudet.

Digitaalinen äänittäminen

IASA suosittelee tällä hetkellä vähintään 48 kHz näytteenottotaajuutta. Käytännössä varsinkin heikkotasoisia äänitteitä digitoitaessa olisi suositeltavaa käyttää korkeampaa näytteenottotaajuutta, 96 kHz tai jopa 192 kHz. Tällä hetkellä äänitteiden arkistoinnissa 96 kHz näytteenottotaajuutta voidaankin pitää jonkinlaisena minimistandardina, mikäli pyritään laadukkaaseen lopputulokseen. IASA suosittelee vastaavasti vähintään 24 bitin erottelukykyä kaikenlaisten analogisten arkistoäänitteiden digitointiin.

Digitaalisessa äänentallennuksessa äänitystaso ei saa koskaan ylittää nollatasoa, muuten ääni leikkautuu ja säröytyy. Mikäli äänittäessä käytetään riittävän suurta resoluutiota, voidaan äänitystaso säätää jonkin verran nollatason alapuolelle ilman, että on pelkoa siitä, että menetetään jotakin alkuperäisen analogisen tallenteen dynamiikasta. Käytännössä onkin järkevää jättää jonkin verran pelivaraa, esimerkiksi 3 dB tai jopa 6 dB.

Laadunvalvonta ja metadata

Digitaalisen tallentamisen jatkuva monitorointi on tärkeää, sillä esimerkiksi yhden avokelanauhan puitteissa äänipään kulma, äänitystaso, äänitysnopeus ja jopa äänipään formaatti saattavat vaihdella. Mikäli toiston aikana huomataan ongelmia, tehdään tarvittavat säädöt (esim. äänipään säätäminen) ja toistetaan nauha uudestaan.

Digitoinnin yhteydessä on tärkeää liittää tietokantaan riittävästi teknistä metadataa, kuten tietoa alkuperäisestä äänitteestä, digitointiprosessista sekä digitaalisesta tallenteesta. Riittävä tekninen metadata auttaa esimerkiksi automatisoimaan tulevaisuudessa tapahtuvan migraation mahdollisimman pitkälle. Samoin voidaan korjata digitoinnissa tapahtuvia systemaattisia virheitä. Erityisen tärkeää on raportoida kaikista digitointiprosessissa esiintyneistä poikkeavuuksista.

Digitoinnin laatua voidaan tarkastella myös jälkikäteen joko visuaalisesti verhokäyrän avulla tai käyttämällä erilaisia digitaalisia mittalaitteita, joiden avulla voidaan selvittää tiettyjä systemaattisia virheitä. Digitaalisen äänityksen laadunvalvontaan on kehitetty myös automaattisia monitorointijärjestelmiä. Ajan säästö saattaa olla huomattava, mutta käytännössä automatisoitu monitorointi sopii parhaiten hyvin homogeenisiin aineistoihin.

Arkisto- ja käyttökopiot

Arkistokopiot tulisi tallentaa formaattiin, joka on mahdollisimman yleisessä käytössä. Tällöin kyseisen formaatin säilyminen käytössä pitkään on todennäköisempää ja mahdollinen migraatio tulevaisuudessa johonkin toiseen formaattiin on helpompaa. Arkistokopioissa ei ole suositeltavaa käyttää mitään pakkausta. Arkistokopioon ei myöskäänsaa tehdä mitään korjailuja, sillä ne muuttavat äänitiedostoa peruuttamattomasti. Kaikki mahdollinen korjailu ja parantelu tulee tehdä ainoastaan käyttökopioihin. IASA suosittelee digitaalisten arkistoäänitteiden tallentamiseen lineaarisia, pakkaamattomia PCM-koodattuja .wav tiedostoja.

Usein on järkevää tallentaa arkistokopioiden lisäksi käyttökopioita alhaisemmalla näytteenottotaajuudella ja resoluutiolla. Jos käyttökopiot halutaan laittaa internetiin tai sisäiselle palvelimelle, korkean resoluution ja näytteenottotaajuuden arkistokopiot veisivät palvelimelta liikaa tallennustilaa. Myös asiakkaat saattavat tarvita mukaansa käyttökopioita esimerkiksi CD-R levylle tallennettuna. Käyttökopiot voidaan valmistaa tarvittaessa tai ne voidaan konvertoida automaattisesti arkistokopioiden tallentamisen yhteydessä.

Luettelointi ja metadata

Digitaalisessa muodossa olevan aineiston metadatan on oltava kunnossa. Riittävien sisällönkuvausten avulla helpotetaan merkittävästi aineiston hakemista ja käyttöä. Riittävä tekninen metadata helpottaa puolestaan esimerkiksi migraation automatisointia.

Luettelointi on erittäin merkittävä kustannustekijä, sillä puutteellisten luettelointitietojen täydentämiseen voi kulua enemmän aikaa kuin itse digitointiin. Kansainvälisten kokemusten mukaan metadatan täydentämiseen kuluu usein aikaa kolme, jopa kuusi kertaa äänitteen keston verran.

Äänitteet voidaan luetteloida (tai täydentää aikaisempaa luettelointia) joko ennen digitointia tai sen jälkeen. Usein on helpompaa luetteloida digitoinnin jälkeen, sillä digitaalisessa muodossa olevaa äänitettä on helpompi kuunnella ja siinä on helpompi siirtyä paikasta toiseen esimerkiksi deskriptiivistä metadataa kuvattaessa.

Digitoinnin yhteydessä olisi suositeltavaa kerätä riittävästi teknistä metadataa alkuperäisestä äänitteestä ja käytetystä analogisesta laitteistosta sekä digitaaliseen äänittämiseen liittyvistä parametreista. Alkuperäiseen äänitteeseen ja analogiseen laitteistoon liittyvä metadata voidaan tallentaa myös ennen digitointiprosessia. Sen sijaan itse digitointiprosessiin liittyvä tekninen metadata voidaan yleensä tallentaa vasta digitointiprosessin jälkeen.

Digitoinnin ulkoistaminen

Digitointiprojekti muodostuu useista osa-alueista, jotka voidaan tehdä itse tai ulkoistaa. Hintavertailu oman ja ulkoistetun työn välillä on usein vaikeaa, sillä kaikkia omia kustannuksia on hankala selvittää. Laskettaessa omana työnä tehtävän digitoinnin hintaa tulisikin pelkkien työkustannusten lisäksi laskea mukaan esimerkiksi tarvittavat investoinnit laitteistoon, ohjelmistoihin ja koulutukseen.

Ulkoistamista harkittaessa asiaan vaikuttaa monia eri tekijöitä:

  • Onko digitoinnissa kyse kertaluonteisesta vai jatkuvasta toiminnasta? Mikäli kyseessä on lyhyt, kertaluonteinen projekti, ei välttämättä ole järkevää hankkia itse kaikea tarvittavaa laiteistoa ja tietotaitoa
  • Kertyykö laitokseen uutta analogisessa muodossa olevaa aineistoa? Ulkoistaminen on usein järkevintä silloin, kun digitoitavat erät ovat suuria. Mikäli laitokseen saapuu jatkuvasti pieniä eriä uutta analogista aineistoa, sen digitoiminen itse saattaa olla järkevää.
  • Halutaanko säilyttää riittävä tietotaito omassa talossa?

Ulkoistetun digitointityön laadunvarmistus on erittäin hankalaa, jos laitoksessa ei ole tarvittavaa tietotaitoa. Jos tarvittavaa tietoa ei ole, niin ei ole syytä valita halvinta tarjousta, vaan luotettava, asiantunteva toimija, jolla on hyvät referenssit muistialan projekteista.

Mikäli digitoitua aineistoa ei ole aikaisemmin luetteloitu kunnolla, ulkoistettuna palveluna digitoitujen äänitteiden laadunvarmistusta voidaan tehdä luetteloinnin yhteydessä, jolloin äänitteet joudutaan muutenkin kuuntelemaan.

Laitosten kokemuksia

Linkkejä