Asetaattinauhojen rappeutuminen

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Magneettinauhan paksuin osa on tukikerros, johon muut heikommat kerrokset kiinnittyvät. Ennen 1960-lukua tukikerroksen valmistukseen käytettiin asetaattia, joka on altis rappeutumiselle. Asetaattinauhoja on ollut käytössä 1960-luvun puoliväliin saakka.

Asetaattinauhojen rappeutuminen aiheutuu hydrolyysiksi kutsutusta ilmiöstä. Ilmankosteus reagoi asetaattipitoisen tukikerroksen kanssa, jolloin nauhasta tulee haurasta ja katkeilevaa. Pitemmälle rappeutuneen asetaattikalvon tunnistaa etikkamaisesta tuoksusta.

Asetaattipohjaisen nauhan voi yleensä tunnistaa tarkastelemalla nauhakelaa sivuttain valoa vasten. Mikäli kyse on asetaaattinauhasta, valo kuultaa nauhakakun läpi.

Haurastuneita asetaattinauhoja tulee käsitellä varovasti, jotta nauhat eivät katkeilisi. Nauhan optimaalinen toistaminen edellyttäisi riittävän suurta nauhajännitystä, mutta tämä johtaa helposti haurastuneen nauhan katkeamiseen. Haurastuneiden asetaattinauhojen toistaminen edellyttää ammattitaitoa ja ammattitason avokelanauhureita, joiden pyöritysmekanismissa ei ole ylimääräistä kitkaa ja joiden pyöritysvoimaa on helppo säätää.