Blu-Ray formaatista

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sinisiä blu-ray -ajatuksia

Antti Alanen | Julkaistu 15. 2. 2009 10:34

Blu-ray on kotikatsomon ensimmäinen keräämisen arvoinen kuvatallenneformaatti. Se on ensimmäinen, jonka voi heijastaa olohuoneen seinän levyiseksi niin, että se näyttää hyvältä. Verkkolatauksen suosio uhkaa kuvalevyjen asemaa, mutta ihmiset haluavat kuitenkin myös omistaa suosikkielokuvansa fyysisinä esineinä.

Elokuvamiehenä olen vankkumaton valkokangaselämyksen puolustaja, mutta vuodesta 1980 alkaen myös innokas kotitallenteiden katsoja. Tämä on filmihullujen parissa tavallista, vaikka itsestäänselvyytenä pidämme elokuvateatterikatselua ainoana oikeana. Muu katselu on meille täydennystä.

1980-luvulla käyttöön tuli vhs, Betamax ja joitakin kilpailun hävinneitä formaatteja. Vuonna 1995 lanseerattiin dvd. Tiesin niistä aina, että parempaa on tulossa, eikä pitkän tähtäyksen keräily kannata. Vuonna 2007 tulivat Suomenkin markkinoille teräväpiirtolevyt blu-ray ja hd-dvd, joista jälkimmäinen hävisi kilpailun yllättävän nopeasti. Taustalla oli varmaankin se, että Sonyn kehittelemä blu-ray oli katsottavissa PlayStation 3 -pelikonsolilla. Joka tapauksessa parempi voitti. Perustasollakin blu-rayn kapasiteetti on viisinkertainen verrattuna dvd:hen. Vuonna 2008 julkaistiin ensimmäinen suomalainen blu-ray Ganes.

Viisasta kyllä blu-ray -laitteet ovat taaksepäin yhteensopivia. Niillä voi pyörittää cd- ja dvd-levyjä.

Blu-rayn historiallinen merkitys on siinä, että se on visuaaliselta laadultaan ensimmäinen keräilemisen arvoinen kuvatallenneformaatti. Se on ensimmäinen kotitallenne, jonka voi heijastaa olohuoneen seinän levyiseksi niin, että se näyttää hyvältä. (Lukuunottamatta erikoisryhmää, jolla on kotonaan filmipohjainen elokuvakokoelma ja elokuvateatteri!)

Kansitietoihin on ilmestynyt merkintä 1080p, mikä viittaa täysteräväpiirtoon (full HD = full high definition). Numero tarkoittaa, että kuvassa on pystysuunnassa 1080 pikseliä lomittamatonta eli progressiivista kuvaa. Sellainen kuva ei väreile. P-kirjain tulee sanasta progressiivinen.

Blu-rayn myötä ensi kertaa Suomessa kotikatselun esitysnopeus on alkuperäinen eli vastaa nopeutta 24 kuvaa sekunnissa. Tähän asti Suomessa julkaistuilla tallenteilla on ollut PAL-nopeus 25 kuvaa sekunnissa eli elokuvat ovat olleet 2,5 minuuttia alkuperäistä lyhyempiä per tunti.

Blu-ray -teknologia oli olemassa jo dvd:tä lanseerattaessa, mutta ilmeisesti vaativuutensa ja kalleutensa vuoksi teräväpiirron läpimurto siirtyi paljon myöhemmäksi. Tietotekniikan räjähdysmäinen kehitys voi kuitenkin jo pian horjuttaa blu-rayn asemaa, kun verkkolatauksesta tullee suosituin katselutapa. Blu-ray-keräilyn riskinä on, että teknologiaa ei enää tueta esimerkiksi 20 vuoden kuluttua. Kuitenkin ihmiset haluavat omistaa suosikkielokuvansa myös fyysisinä esineinä.

Perinteinenkään dvd ei menetä arvoaan. On paljon suosittua dvd-ohjelmistoa, esimerkiksi tv-sarjoja, joista monia ei kannata teräväpiirtomasteroida. Toisaalta elokuvista, joista teräväpiirtomasteri on käytettävissä, perus-dvd:nkin kuvallinen laatu paranee tuntuvasti. Tämän on jokainen dvd-katsoja voinut huomata kahden viime vuoden aikana.

Olipa tulevaisuuden formaatti mikä tahansa, blu-rayn kestäväksi saavutukseksi jää siirtyminen loistavien teräväpiirtomasterien aikakauteen.