Digitointipolitiikka

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli on yhteinen kaikille digitointiin liittyville osa-alueille.
Tekniikkaan ja vain yhteen osa-alueeseen liittyvät asiat ovat omien osioidensa teksteissä.
EsineKuvaLiikkuva kuvaTekstiÄäni

Kaikki Digitointi-intro-tekstit:

Digitointipolitiikka

Kun digitointi on vakiinnuttanut paikkansa muistiorganisaation työprosessien joukossa, pitää myös sen suunnittelun olla systemaattista toimintaa. Saattaa olla järkevää kirjoittaa erillinen digitointipolitiikan asiakirja, johon on kirjataan sopimukset digitointityön käytännöistä, periaatteista ja kehittämistarpeista.

Digitointityön laadun varmistaminen on tehtävä, joka vaikuttaa digitointityön kaikkiin vaiheisiin. Laadun varmistaminen on enemmänkin koko digitointityötä koskeva suhtautumistapa kuin esimerkiksi ulkoinen testausjärjestelmä. Työprosessin laadunvarmistaminen alkaa digitaalisen resurssin käyttötarkoitukseen perustuvien yksityiskohtien määrittelystä ja digitoitavan aineiston valintaa ohjaavien laatuvaatimusten asettamisesta. Myös työnkulun ohjeistuksen on oltava riittävän yksityiskohtainen ja ohjeistettu työnkulku pitää testata etukäteen. Jollei työnkulkua testata, voi olla vaikeaa laatia luotettavaa aikataulua prosessille. On myös tärkeää, että työssä käytetyt asiasanastot ja terminologia ovat relevantteja ja tarkoitukseen sopivia. Testaamatta esimerkiksi aikataulun laatiminen on arpapeliä.

Laadun varmistuksen objektiivisuutta voidaan parantaa automatisoimalla tehtäviä ja laitteistoa kalibroimalla. Automatisoitu laadun varmistus soveltuu tiedostojen hallintaan: metadatan tarkkailuun, kopioiden valmistukseen ja tiedostojen muutoshistoriaa koskevaan raportointiin. Kuvien metadatan tuottamista kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan automatisoida, koska siten voidaan välttää lyöntivirheitä.

Vaikka useimmat laatuongelmista johtuvat inhimillisestä virheestä, on viisasta suunnitella osaksi digitointiprosessia jonkinlainen ihmisen suorittama oikolukukierros. Usein oikolukija merkitsee tietueet hyväksytyiksi tietojärjestelmään työnsä lopuksi. Koska virheitä voi aina pujahtaa tarkastettuunkin työhön, kannattaa käyttäjää varten laatia kunnollinen virheidenraportointijärjestelmä.

Digitointipolitiikkaan kannattaa myös linjata digitoinnin etiikkaan liittyviä näkökohtia. Alkuperäinen aineisto voi olla kulunutta ja esimerkiksi lasinegatiiveissa saattaa olla säröjä. Kuinka paljon digitoitua käyttökuvaa voidaan korjailla? Minkälainen esittämisen politiikka digitoiduille kuville hyväksytään? Tekijänoikeuslaissa puhutaan moraalisista oikeuksista, joiden mukaan teosta ei saa muuttaa tai saattaa yleisön saataviin tekijän taiteellista arvoa tai ominaislaatua loukkaavalla tavalla. Kuvasto ry:n mukaan tällaista respektioikeutta loukkaavaa teoksen muuttamista on esimerkiksi teoksen värien muuttaminen tai teoksen leikkaaminen ja rajaaminen (http://www.kuvastory.fi) . Digitaalisesti painettuihin, värikylläisiin kuviin tottunut aikalaisemme esimerkiksi, voi hävittää näkyvistä vanhan autochromen herkän värimaailman lisäämällä tiedostoon liikaa värien intensiteettiä digitaalisesti. Toisaalta usein näkee pedantiksi vedostajaksi tunnetun valokuvaajan kuvia julkaistavan niin, että rikkoutuneiden lasilevyjen säröt on jätetty poistamatta kuvasta. Jotkut näyttelyntekijät puolestaan innostuvat paisuttamaan kuvakokoja suhteettomiksi: onko kysymyksessä enää alkuperäisen valokuvan esittäminen, jos alun perin pienestä negatiivista pitää saada valtava nykytaiteen kuvakokoihin vertautuva reproduktio? Esteettisillä kysymyksillä on myös eettisiä ulottuvuuksia.

Digitoinnin laadun varmistamisesta:

Digitointipolitiikassa huomioitavia aihepiirejä

Digitoitavan aineiston valinnan periaatteet kokoelmapolitiikan kriteerien, kuntoluokituksen ja arvoluokituksen mukaisesti

  • Millaiset kokoelmat tai niiden osat ja millaisessa järjestyksessä voidaan ottaa digitoitavaksi?
  • Miten aineiston kuntoluokitus ja konservointitarpeet vaikuttavat digitointitapaan ja -järjestykseen?
  • Liittyykö digitointiin tekijänoikeudellisia tai muita rajoituksia (esim. henkilösuojalaki)?

Digitointityön suhde museon muihin prosesseihin ja projekteihin

  • Suositaanko koko kokoelman digitoimista kerralla vai digitoidaanko vain kokoelman osat sitä mukaa kuin niille on kysyntää tai suunniteltua käyttöä?
  • Millaiset käyttötarkoituksiin aineistoa digitoidaan ja millaiset laatuvaatimukset digitoidulle aineistolle asetetaan? Onko digitointi preservoivaa vai restauroivaa?
  • Mikä on luetteloinnin ja dokumentoinnin vähimmäistaso, jotta kokoelma voidaan ottaa digitoitavaksi?
  • Mitkä kokoelmaluettelon tiedot kiinnitetään metatietona tiedostoihin?

Teknologia ja digitoinnin tietotaito

  • Onko organisaatiolla tarvittava tekninen osaaminen?
  • Miten digitointiprosesseissa varmistetaan kokoelmiin liittyvä sisällön tuntemus ja ymmärrys?
  • Voidaanko olemassa olevalla laitteistolla ja ohjelmistolla tuottaa tiedostoja, jotka täyttävät monipuoliselle käytölle ja pitkäaikaissäilytykselle asetetut vaatimukset?
  • Mitä standardeja ja suosituksia noudatetaan?
  • Digitoidaanko aineisto ja sen tiedot pääsääntöisesti itse vai teetetäänkö työ museon ulkopuolella?

Datan pitkäaikaissäilytyksen periaatteet

  • Paljonko dataa lasketaan museon digitointiprosessissa syntyvän vuosittain?
  • Onko museolla tuotetun datan pitkäaikaistallennukseen riittävät resurssit: tieto, tekniikka ja varat ylläpitoon?
  • Miten digitoidun aineiston hallinta ja pitkäaikaissäilytys järjestetään?
  • Mitä tiedostoformaatteja pitkäaikaissäilytetään?
  • Millä kriteereillä digitoitua aineistoa saa poistaa?

Linkit