Kansanmusiikki-instituutin arkisto: Äänitteiden digitointi

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansanmusiikki-instituutin julkaisu Äänitedigitoinnin alkeet on ilmestynyt! Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman äänistöhankkeen aikana kirjoitettu Äänitedigitoinnin alkeet neuvoo alkuun kelanauhojen ja C-kasettien digitoinnissa, sekä MiniDisc-levyjen, DAT-nauhojen ja CD-levyjen varmuuskopionnissa. Ääniteformaattien lisäksi oppaassa käsitellään myös nauhojen ja nauhurien käsittelyä, laitteistoja ja kytkentöjä sekä lyhyesti digitaalista äänittämistä, luettelointia ja äänitiedostojen säilyttämistä.


Digitoitava aineisto

Kansanmusiikki-instituutin arkistossa on noin 5000 tunnin kokoelma kansanmusiikkiaiheisia ääninauhoja. Suurimman yksittäisen äänitekokoelman muodostavat vuodesta 1968 alkaen nauhoitetut tallenteet Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilta. Lisäksi aineistoon kuuluu instituutin tutkimusmatkoilta koottua aineistoa mm. Kiuruvedeltä, Sevettijärveltä, Kauhavalta ja Yhdysvaltojen suomalaisalueilta.

Kansanmusiikki-instituutin arkistoon kertyy jatkuvasti uutta ääniteaineistoa, sillä instituutti nauhoittaa edelleen joka kesä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta tuoretta arkistomateriaalia. Viime vuosina nauhoitusmäärä on ollut noin sadan tunnin luokkaa joka juhlilta.

Laitteisto ja ohjelmistot

Laitteisto

  • Digitointityöasema
  • Mikseri: Soundcraft Compact 10
  • Genelecin aktiivikauttimet
  • Laadukkaat piuhat
  • Äänikortti: M-Audio Delta Audiophile 2496

Kelanauhurit

  • Revox B77 MKII
  • Revox B77 (2kpl)
  • Revox PR99
  • Tandberg Cross-Field (Series 3500X)
  • Akai M8
  • Lisäksi muutama vanha Tandberg kuuntelua varten.

C-kasettinauhurit

  • Pioneer CT-W803RS
  • Pioneer CT-445

Digitaaliset nauhurit

  • dat-nauhuri Teac DA-P20
  • dat-nauhuri Sony DTC-ZE700
  • dat-nauhuri Panasonic SV-3800
  • Massamuistinauhuri Fostex FR-2LE

Ohjelmistot

  • Äänitysohjelmisto Sound Forge Audio Studio 9
  • CD:n kirjoitusohjelmisto Nero 8 Burning ROM

Tarvittavat kytkennät

  • Kaikki analogiset laitteet on yhdistetty työasemaan mikserin kautta. Näin johtoja ei tarvitse vaihdella paikasta toiseen, ja äänilähteen valitseminen tapahtuu yksinkertaisesti valitsemalla mikseristä oikea linjasisääntulo.
  • Mikserin käytössä etuna on se, että kaiuttimiin menevää ääntä säädellään eri säätimellä kuin nauhoitettavaa ääntä. Tämän ansiosta kaiuttimiin meneviä ääniä voi hiljentää ja koventaa digitoinnin aikana (esim. puhelimen soidessa) ilman, että nauhoitus kärsii. Nykyään myös monissa etuvahvistimissa on eri säätimet kuuntelulle ja nauhoitukselle, mutta kaikista laitteista tätä mahdollisuutta ei löydy. Laiteostoksia tehdessä kannattaa siis olla tarkkana.
  • Mikserin käytössä on huolehdittava siitä, että kaikki asetukset ovat kohdallaan. Ennen nauhoitusta on varmistettava, että mikserissä valitun linjasisääntulon nauhoitusvoimakkuus on sopiva ja mahdollisimman lähellä 0 dB. Kannattaa myös varmistaa, että linjasisääntulon EQ on nollilla ja balanssi keskellä.
  • Dat-nauhuri kytketään suoraan äänikortin digitaalisiin I/O-liittimiin. Lisäksi Dat-nauhurista on kytketty piuha myös mikseriin, mutta tämä on tehty vain monitorikuuntelua varten. Nauhoitus tehdään suoraan digitaalisten sisääntulojen kautta.
  • Äänikortin asetuksista varmistetaan äänilähde (joko analoginen tai digitaalinen). Sound Forgessa nauhoitustapa valitaan Options -> Preferences -> Audio. Oletuksena oleva nauhoitustapa on siis joko analoginen tai digitaalinen äänilähteestä riippuen.

Aineiston digitointimäärät

Arkistossa on tällä hetkellä äänitallenteita yhteensä 3757 kappaletta. Arvioidusti tästä määrästä kelanauhoja on n. 2000 kpl, kasetteja on n. 500 kpl, dat-nauhoja n. 1000 kpl, cd-levyjä n. 100 kpl. Uusimmat tallenteet (130 kpl) ovat pelkästään digitaalisessa muodossa.

Aineiston digitointi on aloitettu alun perin siviilipalvelusmiesten voimin, ja he ovat ehtineet digitoida ääniteaineiston kokonaismäärästä n. 500 kelanauhaa. Tuolloin säilytysalustana on käytetty CD-R-levyä.

Myöhemmin CD-R-levyt ovat osoittautuneet arkistokäytössä epävarmoiksi, joten osa nauhoista joudutaan mahdollisesti digitoimaan tulevaisuudessa uudelleen. Tämän lisäksi CD-R-levyt pitää kopioida pitkäaikaissäilytystä varten. Digitoinnissa on jälkeenpäin havaittu myös muutamia puutteita, mm. äänipäiden säädössä ja nauhoitusvoimakkuudessa. Tämä on todennäköisesti johtunut ohjauksen ja tiedon puutteesta.

Digitointia alettiin kehittää määrätietoisesti kesällä 2008, jolloin prosessia uudistettiin monin tavoin. Digitoitavasta materiaalista on tehty kartoitus, ja digitointijärjestyksestä on luotu seuraavanlainen malli:

  • Kelanauhojen digitointijärjestys:
1. Asetaattinauhat (muutamia nauhoja).
Syy: Asetaattinauha hapristuu nopeasti.
2. Muovipusseissa säilytetyt polyesternauhat, joissa on havaittu tahmautumista eli ns. sticky shed -syndroomaa, n. 20kpl
Syy: Säilytys muovissa edistää hydrolyysiä entisestään. Nauhat on poistettu muoveista, mutta pistokokeiden perusteella kaikkiin nauhoihin on ehtinyt tulla sticky shed -syndroomaa, joka voi aiheuttaa pintakerroksen irtoamista.
3. Muut polyesternauhat, joissa on havaittu sticky shed -syndroomaa, n. 300kpl
4. Muovipusseissa säilytetyt polyesternauhat, n. 80kpl
(ei ole havaittu sticky shed -syndroomaa, ja muovipussit on poistettu)
5. Muut nauhat, joita ei ole digitoitu, n. 1000 kpl
6. Uudet arkistokappaleet jo digitoiduista tallenteista, joissa digitoinnin laatu on huono, n.50kpl

Digitointikäytännöt

Kelanauhurin käyttö

  • Tietokantaan on usein kirjoitettu tietoja siitä, miten tietty kelanauha on nauhoitettu. Yleisimmin nopeus on 3,75 tuumaa sekunnissa ja raitana on joko vasen tai stereo. Digitoitaessa asetukset on oltava samat kuin nauhoitettaessa. Mikäli alkuperäisiä nauhoitustietoja ei löydy, on nauhan nopeus ja äänitystapa kuunneltava itse.
  • Tietokannasta selviää usein sekin, onko nauhoitus kaksi- vai neliraitainen. Käytettävä kelanauhuri valitaan sen mukaan.
  • Joissain kelanauhurimalleissa nauhan pyörimisnopeuteen vaikuttaa myös säädin, jolla voidaan valita, onko kyseessä pieni vai suuri kela. Tämä asetus ei aina ole niin itsestään selvä, sillä nauha on usein myös siirretty erikokoiselle kelalle nauhoituksen jälkeen.
  • Nauhuria puhdistaan säännöllisesti isopropyylialkoholilla pumpulipuikkoa ja peiliä apuna käyttäen. Nauhurista puhdistetaan ne osat, joiden kautta kelanauha pyörii. Äänipään puhtaus on nauhoituksen kannalta hyvin tärkeää. Kumisia osia ei kuitenkaan saa puhdistaa isopropyylialkoholilla, sillä ne saattavat kuivua.
  • Ennen nauhoitusta tarkistetaan, onko äänipäät säädetty oikein. Tällä on suuri merkitys digitoinnin lopputulokseen ja sen laatuun. Äänipäätä voidaan varovasti säätää pienellä kuusikulma-avaimella ja samalla kuunnellaan, milloin ääni on selkein ja kirkkain.
  • Ennen digitointia kelanauha on hyvä kelata alusta loppuun n. kolme kertaa läpimagnetisoitumisen poistamiseksi, sillä magnetisoituminen kuuluu usein esim. puheessa. Kelaamisen jälkeen nauhurin ja nauhan annetaan levätä ennen digitointia.

Arkistokopiot

  • Näytteenottotaajuus (Sample rate): 96 000, Resoluutio (Sample size): 24-bit
  • Arkistokopioissa ei käytetä mitään äänenpakkausta. Mahdolliset korjailut ja parantelut tehdään ainoastaan käyttökopioihin.
  • Digitaalisessa äänentallennuksessa äänitystaso pyritään säätämään mahdollisimman lähelle nollatasoa. Yleensä pelivaraa kuitenkin tulee jätetty 3 dB - 6 dB, sillä konserttitaltioinneissa ääni hyppää helposti muutaman desibelin esim. laulajan vaihtuessa lavalla.

Käyttökopiot

Analogisista nauhureista digitoidut äänitallenteet

  • Käyttökopiot CD-R-levyille valmistetaan automaattisesti arkistokopioiden tallentamisen yhteydessä. Käyttökopiot tallennetaan varmuuden vuoksi eri kansioon.
  • Sound Forgessa muutetaan Sample rate: 44 100, Sample size: 16bit. (Process-valikosta Bit-depth converter (resoluution muuttaminen) ja Resample (”uudelleen näytteistäminen” ). Tässä kohtaa kannattaa varoa, ettei tallenna muutoksia vahingossa arkistotallenteeseen!
  • Usein nauha digitoidaan sen takia, että sitä tarvitaan jotain tiettyä tarkoitusta varten. Vaikka nauhalta tarvittaisiin vain yksi kappale, niin on silti järkevää digitoida koko nauha yhdellä kertaa ja tehdä samalla tarvittavat arkistokappaleet. Nauhaa joudutaan joka tapauksessa kelailemaan edestakaisin läpimagnetisoitumisen poistamiseksi, minkä seurauksena nauha väistämättä kuluu.

Digitaaliset äänitallenteet

  • Joissain tapauksissa nauhoitustaso on saattanut olla alhainen. Tarvittaessa äänite normalisoidaan mahdollisimman lähelle nollaa, jotta käyttökopio on helposti kuunneltavissa tavallisessa cd-soittimessa. Tämä tapahtuu Sound Forgessa Process -> normalize -komennon kautta.
  • Huom! Joissain tapauksissa musiikki on tullut nauhoille hyvin hiljaa, ja taputukset puolestaan hyvin kovaa. Näissä tapauksissa normalisointi ei auta, sillä taputukset jäävät nollan pintaan, mutta muusta ei kuulu edelleenkään mitään. Tällöin nauhoituksen voi käydä läpi, ja katsoa, mitä desibelirajaa musiikki ei kertaakaan ylitä. Esim. jos musiikissa kovin ääni on – 18 dB:n tietämillä, ja muut sen ylittävät äänet ovat taputuksia, niin kaikki yli 17 dB:n menevät dynamiikat voidaan limitoida pois. Pientä varaa kannattaa toki jättää.
  • Taputusten limitointi tapahtuu Sound Forgessa Effects -> Dynamics -> ja tippuvalikosta Limit levels. Attack- ja Release-kohdat siirretään nollaan. Vasemman puoleisesta Threshold–liukusäätimestä valitaan haluttu desibelimäärä, jonka ylittävät äänet leikkautuvat pois. Sound Forgessa voi myös tallentaa itselleen jonkun tietyn asetuksen, esim äänien limitointi -10bD ylöspäin, jos huomaa, että tämä asetus pätee moniin saman vuoden nauhoituksiin. Taputusten limitoinnin jälkeen tiedosto normalisoidaan kuten edellä mahdollisimman lähelle nollaa.

Äänitiedoston indeksointi ja levyn poltto

  • Sound Forgessa luodaan jokaista raitaa kohti markkeri tarkalleen raidan alkamiskohtaan.
  • Syötetyt markkerit saa näkyviin valitsemalla View->region list. Jokainen kappale kannattaa myös nimetä, sillä region listiä on siten helpompi vertailla tietokantaan.
  • Pääsääntöisesti äänitiedostot sisältävät yhden konserttikokonaisuuden, ja niinpä ne on tallennettu yhtenä suurena tiedostona. Konserttikokonaisuuksien kohdalla erillisiä tiedostoja voi olla hankala määritellä, sillä kappaleiden välillä on usein siltamaista ääni-informaatiota, joka rönsyilee niin, ettei selkeää katkoskohtaa löydy. Niinpä on hankalaa määritellä, mikä on yksi kokonaisuus ja mistä alkaa seuraava.
  • Markkerien syöttäminen kokonaisena säilytettävään tiedostoon voi olla turhaa, sillä on epävarmaa, pystyvätkö ohjelmat enää jatkossa päivitysten ja ohjelmien muuttumisen jälkeen lukemaan aiemmin syötettyjä markkereita. Toistaiseksi markkerit on kuitenkin laitettu tiedostoon, sillä poltto-ohjelma lukee ne ja polttaa audio cd:n oikealla raitajaolla.
  • Jatkossa pitää miettiä, riittääkö tietokannan sisällysluettelo kertomaan nauhan sisällöstä ja onko raitajaon tai erillisten tiedostojen tekeminen n. tunnin tai kahden tunnin mittaiseen äänitallenteeseen tarpeellista? Raitajako teettää paljon töitä. Usein kuitenkin kuunnellaan yksi kokonaisuus, ei pelkkää yhtä raitaa. Ja ainahan oikean kohdan voi kelata itse, mikäli sisällysluettelo on saatavilla.
  • Mikäli raidat kuitenkin halutaan tallentaa erillisinä tiedostoina, markkerit pitää muuttaa regioneiksi. Regionin sisällä kaksoisklikkaamalla sen voi helposti leikata ja liittää uuteen ikkunaan omaksi tiedostokseen.
  • Mikäli raitajärjestystä muutetaan digitoinnin aikana ja se ei enää vastaa tietokannassa näkyviä tietoja, korjataan oikea raitajärjestys myös tietokantaan (tässä tulee kuitenkin huomioida raitanumeroinnin vaikutukset myös tallennetta koskeviin tietoihin).
  • Äänitiedostoista tehdään varakopio CD-R-levylle Nero 8 Burning ROM –ohjelmalla.
  • Aluksi valitaan Audio CD. Tämän jälkeen Audio-CD-välilehdelta valitaan ”Ei taukoa raitojen väliin”, eli levy poltetaan Disc at once –tyylillä. CDA-ominaisuuksista on lisäksi hyvä poistaa rasti kohdasta ”Poista hiljaisuus audioraitojen lopusta”. Polttonopeudeksi voidaan valita 8x, sillä mitä hitaammin poltetaan, sitä varmempi prosessi on.
  • Seuraavaksi valitaan poltettava wav-tiedosto, jotka klikkaamalla oikealla hiirennapilla saadaan näkyviin ominaisuudet. Indeksit, rajat ja ajo välilehdeltä nauhoite voidaan jakaa raitoihin asetettujen markkereiden mukaan (komento ”jaa hakemistojen kohdasta”).

Tahmanauhojen paisto

Kuva kelanauhojen kuivaamisesta
"Kuivausuunin" tuulettimet. Tietokoneen tuulettimista tehdyn virityksen rakensi Toni Varila
  • Tahmanauhat ( Sticky-shed syndrooma ) tunnistaa siitä, että kela ei pyöri kunnolla kelanauhurissa. Kelan pyöriminen kuulostaa natisevalle ja vinkuvalle. Myös kelanauhurin osiin tarttuu mustaa tahmaa.
  • Arkistossa tarkkailtavat nauhat on kartoitettu ja listattu erikseen. Tarkkailtavia merkkejä ovat erityisesti Scotch/3M 808 ja Agfa PEM 468.
  • Sticky shed -syndrooman havaitsemisen jälkeen nauha on "paistettava", ennen kuin se voidaan digitoida.
  • Nauhan pää teipataan tiukasti esim. roudarinteipillä kelaan kiinni, niin ettei nauha pääse lentämään kuivurissa. Kokemusten mukaan nauhaa ei tarvitse siirtää metalliselle kelalle, sillä nauhan oma muovikela kestää kuivurin lämmön. Lisäksi nauhan siirto kelalta toiselle saattaisi vahingoittaa tallennetta pysyvästi, mikäli nauhan pintakerrosta irtoaa. Kiertoilmauunissa metalliset kelat olisivat välttämättömät.
  • Itse paistouuni on sijoitettu suurehkoon pahvilaatikkoon. Laatikon pohjalla on tavallisen sienikuivurin alaosa ja pienet tietokoneen tuulettimet. Keskiosaan on kiinnitetty ritilä paistoa varten.
  • Uunin annetaan rauhassa lämmitä 45-55 asteeseen.
  • Kela asetetaan ritilälle ja nauhan annetaan paistua 5-6 tuntia. Jos nauha on tuntunut erittäin tahmaiselta, voi pidempikin aika olla tarpeen. Tällöin tulee kuitenkin tarkkailla, miten muovinen kela kestää paiston. Paiston jälkeen nauhan annetaan jäähtyä n. vuorokauden ajan.
  • Seuraavana päivänä nauhaa kokeillaan soittaa uudelleen nauhurissa ja tarkkaillaan, onko tahmaisuus hävinnyt. Jos nauha kulkee nauhurissa edelleen tökkien, voi nauhaa paistaa vielä pari tuntia lisää.
  • Jos nauha paistamisen jälkeen pyörii hyvin, se kelataan edestakaisin noin 3 kertaa läpimagnetisoitumisen poistamiseksi. Pitkän kelaamisen jälkeen kelanauhurin pyöritysmekanismi alkaa usein heikentyä ja nauhan nopeus laskee nauhan loppua kohden. Kelaamisen jälkeen nauhan ja nauhurin kannattaa siis antaa levätä, ja digitointi tehdään vasta seuraavana päivänä. (Pyöritysmekanismin heikkeneminen voi myös olla tyyppivika, josta on huomioita Tampereen yliopiston Kansanperinteen Arkiston kokemuksissa).


Luettelointi Kansan ääni ja kuva –tietokantaan

  • Kansanmusiikki-instituutin arkiston äänitallenteet on nähtävissä Kansan ääni ja kuva -tietokannasta. Tietokantaan tarvitaan käyttäjätunnukset, mutta ne saa ilmaiseksi käyttöehtositoumuksen täyttämisen jälkeen.
  • Äänitallenteet on luetteloitu tietokantaan niin, että aluksi kirjoitetaan yleiset tiedot koko tallenteesta. Tässä kohti on käytetty alun perin seuraavanlaista luettelointipohjaa:
Tunnus, Aika ja paikka, Haastattelu ja nauhoitus, Tekniset tiedot, Sisällysluettelon tekijä, Huomautuksia ja Taustatiedot.
  • Uuteen tietokantaan siirryttäessä joukkoon lisättiin kentät:
Asiasanat, Avainsanat ja Suojatut tiedot.
  • Koko tallennetta kuvaavien tietojen jälkeen täytetään vielä erikseen sisältötiedot. Kappalekohtaisissa tiedoissa luettelointipohja on seuraavanlainen:
Jononumero (=raitanumero) , Esityksen nimi, Solo/yhtye, Kotipaikka, Esitystapa (sis. tippuvalikon erilaisia vaihtoehtoja), Esitystavan tarkennus (sis. tippuvalikon erilaisia vaihtoehtoja), Säveltäjä, Muuta ja Esittäjä.
  • Lisäksi tallenteeseen täytetään vielä erikseen kyseisellä tallenteella esiintyvät yhtyeet ja niiden jäsenet.


  • Tietokanta poikkeaa melko lailla monien muiden arkistojen tietokannoista. Tähän syynä on se, että tiedot nykyiseen tietokantaan on konvertoitu vanhasta Dos-pohjaisesta Musa-tietokannasta. Luettelointi oli tehty dos-pohjaiseen tietokantaan vuoteen 2007 saakka, ja äänitallenteiden osalta tietoja oli yhteensä yli 3500 arkistoyksiköstä. Niinpä konvertointi oli paras ratkaisu, vaikka tietokannassa dos-pohjaisen tietokannan vaikutukset huomaakin vielä monesta kohdasta.
  • Pääsääntöisesti arkiston nauhoista on siis olemassa jo valmiit luettelointitiedot, ja niitä ei tarvitse täydentää digitoinnin aikana. Myös raitajako toteutetaan alkuperäisen luettelon mukaisesti.
  • Digitointiin liittyvät tiedot täytetään Suojatut tiedot -kenttään. Näitä tietoja pääsee katsomaan siis vain talon oma henkilökunta ja ne, joille on annettu luettelointioikeudet. Suojatut tiedot -kenttään täytetään lista digiwikistä löytyvän mallin mukaisesti Äänitteiden tekninen metadata.


  • Nykyään luettelointi tapahtuu esityksen aikana langattoman internetin välityksellä suoraan tietokantaan. Järjestelmän ansiosta luetteloinnit ovat selkeitä ja nopeasti saatavissa.

Äänitallenteiden säilyttäminen

Digitaalisessa muodossa olevista äänitiedostoista tallennetaan säännöllisin väliajoin arkistokopiot ja käyttökopiot ulkoisille kovalevyille. Lisäksi käyttökopiot poltetaan myös CD-R-levyille.

Alkuperäinen arkistomateriaali, CD-R-levyt ja ulkoiset kovalevyt säilytetään niille varatuissa arkistotiloissa.