Kuvatiedostojen erilaisia käyttötarkoituksia

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Minkälaisiin käyttötarkoituksiin kuvia skannataan?

Kysymys koskee pääasiassa tietysti sellaisia kuvia jotka eivät ole syntyjään digitaalisia. Kuvista on aina olemassa vähintään negatiivi/positiivi tai vedos. Täytyy muistaa, että ammattimaisesti hoidetuissa arkistoissa nämä originaalit aina säilytetään, vaikka tehdäänkin kuvan digitointi. Tämä tarkoittaa sitä, että materiaali voidaan uudelleen digitoida, jos siihen on tarvetta. Seuraavassa on kuvailtu niitä syitä miksi on tarvetta digitoida kuvia.

Digitaalinen kuva käyttöön

Kuvasta tarvitaan digitaalinen versio käyttöä varten. Tällaista käyttöä ovat kuvan

  1. painaminen lehdessä, kirjassa ja muissa painotuotteissa
  2. sähköisissä medioissa kuten internetsivuilla, kirjojen lukulaitteissa ja mobiililaitteissa
  3. vedoksina albumeissa ja näyttelyn seinillä
  4. digitaalinen televisio ja elokuvatuotanto ovat tuoneet aivan uudet vaatimukset suurikokoisten screen:ien muodossa

Säilyvyyden parantaminen

Kuvien ja kuvatallenteiden säilymistä voidaan ratkaisevasti parantaa

  1. Hopeaperustaiset mustavalkoiset kuvat säilyvät suhteellisen kauan, mutta siinäkin vaurioita voi tulla näkyviin jo reilusti alla sadan vuoden sisällä. Digitointia tehdään jokin tietyn kuvahistorian hetkellä tilannekuvan säilyttämiseksi. Kuva ikään kuin uudelleen säilötään sen hetkisessä kunnossa vaurioiden etenemisen pysäyttämiseksi. Talteen saadaan luonnollisesti vain tuo kuvaolemus ja kuva itsessään jatkaa historiaansa kohti fyysisen elämänsä loppua.
  2. Värillisten kuvien säilymisaika on huomattavasti lyhyempi. Samoja toimenpiteitä voidaan tehdä niidenkin kohdalla.

Sähköiseen selailu- ja tallennusarkistoon

Kuvista tehdään sähköisiä selailu- ja tallennusarkistoja, jossa digitaaliset kuvat ikään kuin edustavat alkuperäisiä kuvia, jotta arkistoa voidaan hallita. Samassa usein tallennetaan myös kirjapainokelpoinen korkearesoluutioinen kuva (high resolution) todennäköiseen ja tyypillisimpään tallennus- ja käyttömuotoon.

  1. Arkiston selailukäyttöön tehdään ns. sormenpääkuva (thumbnail), joka on mahdollisimman pienikokoinen ja kuitenkin kuva-aihe on tunnistettavissa.
  2. Katselukäyttöön tehdään ns. kuvaruutukuva, joka noudattaa käytössä olevien monitorien resoluutiota. Tällaisesta kuvasta selviää usein kuvan yksityiskohdatkin.
  3. Varsinainen tuotanto- ja käyttökuva taltioidaan tuossa aiemmin mainitussa high res -koossa. Sitä ei useinkaan voida tarkastella arkisto-ohjelman sisällä, mutta se saadaan helposti käyttöön tietokoneen järjestelmäpuolella.
  4. Digitaalisesti syntyneiden eli pääasiassa kameralla otettujen kuvien kohdalla taltioidaan myös syntylaitteen luoma ns. RAW-kuva mahdollisimman alkuperäisessä ja koskemattomassa muodossaan. RAW-kuva on kuvan täysin alkuperäinen laitteen raakakuva ilman kameran kehitysohjelman kosketusta. Kuva ei ole kameran mekaanisesti tekemä esitys, vaan kameran säätöjä voidaan käyttää oikean valotuksen aikaansaamiseksi. RAW-kuva voidaan muuttaa käyttökuvaksi erillisellä kehitysohjelmalla. Joissakin tapauksissa on otettu käyttöön ns. diginegatiivi, joka on huomattavasti laajemmin käyttökelpoinen kuin digitointilaitteen oma raw-formaatti. DigitalNeGative lyhyesti DNG sisältää alkuperäisen RAW-kuvan ja jos kuvaaja on tehnyt säätöjä, niin myös nuo säädöt metatiedoissa.

Metadata

Sähköinen arkisto hallinnoi tietysti myös kuvan metadataa. Metadataa on kaikki se kuvaa liitetty ja sitä koskeva tietous, joka ei ole varsinaista kuvadataa.

  1. Digitaalisen kuvan sisäisiä metatietoja tallentuu kuvaa sen syntyhetkellä digitointilaitteen toimesta. Nämä ns. EXIF-tiedot ovat hyvin tärkeitä kuvatiedostolle, koska niissä on dokumentoitu kuvan fyysiset ominaisuudet. Niitä ei saa missään tapauksessa poistaa, ei edes sähköisen arkistointiohjelman toimesta, kuten valitettavan usein tapahtuu.
  2. Kuvaan voidaan valokuvaajan tai skannaajaa toimesta lisätä ns. IPTC- tai XMP-tietoja. Näitäkään tietoja ei pidä ylenkatsoa, koska ne sisältävät kuvaan liittyvää olennaista tietoa kuten esim. kuvauspaikka tai kuvassa esiintyvien ihmisten nimiä jne.
  3. Kuvan sisällön kannalta oleellisin tieto lisätään luetteloinnin yhteydessä. Siinä määritellään myös kuvan tekijänoikeudelliset kysymykset, käyttöehdot, originaalien sijoituspaikka ja sähköisen tallenteen tallennuspaikka.

Kaikki yllä oleva metadata voidaan tallentaa kuvatiedoston sisään. Näin ne kulkevat sen mukana aina minne tahansa kuva kulkeutuu. Luettelointikortin tiedot voi siis panna kuvan sisään. Tulevaisuudessa tulemme näkemään sähköisiä kuva-arkistoja, jotka eivät tallenna luettelointitietoja erikseen vain paikallisesti käytettävään tietokantaan, vaan käyttävät kuvan sisäisiä metatietoja.