Mediataiteen arkistostrategia

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oman aikakautemme keskeisimmät luovan taiteellisen ilmaisun muodot ja teokset liittyvät mielestäni digitaaliseen kulttuuriin, internetiin, mediainstallaatioihin ja käsitteellisiin tila-ja yhteisöteoksiin. Näissä teoksissa kiteytyy uusi tai “vaihtoehtoinen” taiteellinen käytäntö. Mutta koska ne ovat usein monestakin syystä hetkellisiä, tulevaisuuden näkökulmasta “katoavia” tai teknologisesti nopeasti muuttuvia, niiden arkistoiminen ja dokumentoiminen asettavat aivan uusia haasteita kulttuuri- ja taidehistorialliselle tutkimukselle ja käytännön arkistotoiminnalle. Ilman toimivaa, kattavaa ja perusteltua strategiaa monet näistä teoksista ovat vaarassa kadota kokonaan siten että myöhemmät sukupolvet eivät voi tarkastella niitä itse teoksina osana kulttuurista kehitystämme. Me emme voi tyytyä seuraamaan mediataiteen kulttuurihistoriaa vain niistä mahdollisesti kirjoitettujen aikalaistekstidokumenttien kautta. Meidän täytyy nähdä niitä ymmärtääksemme niitä! Tarvitsemme pitkäntähtäyksen strategisia suunnitelmia ja lyhyenajan aktiivisia ja ajassa kehittyviä toimenpiteitä. Pitkäntähtäimen strategiat täytyy soveltaa ymmärtämään katoavien ja teknologisesti muuttuvien teosten luonne, toimintakulttuuri ja -historia. Me tarvitsemme uudenlaisia museologisia ja kulttuurihistoriallisia toimialueita, toimenkuvia ja arkistojen kokoelmaideologiaa. Arkistiontistrategian ytimenä on ajatus että arkistointi on aina sisällöllisesti merkityksellisintä ja järkevintä tehdä yhdessä taideteoksen “oman elämän” alkuvaiheessa, ei loppuvaiheessa. Sankariarkistoijat, jotka tekevät historiallisia löytöjä pölyisistä vanhoista peräkammareista ja pelastavat ajansyövyttämän ja kuoleman kourissa vaikeroivan taideteoksen, ovat tärkeitä. Mutta kuka heitä tarvitsee jos teemme arkistointityön asianmukaisesti silloin kun työ vielä on hengissä ja voi hyvin?

Katoavan taiteen osalta toimintafilosofia on seuraava: katoava taide katoaa mutta dokumentti elää. Aktiivinen ja monipuolinen aikalaisdokumentointi on kaiken hyvän arkistointistrategian perusta. Seuraavassa on joitain alustavia luonnehdintoja mediataiteen alueelta tilanteen kartoittamiseksi.

Miten mediataide eroaa muista taideteosobjekteista? Mikä sille on ominaista?

  1. sen perustana on media- ja tietokonekulttuuri, jonka ytimenä on av-teknologia, ohjelmointi ja tietokanta. 
  2. se on prosessikeskeistä, jossa yhtenä teoksen osatekijänä on aika, se on dynaamista, muutuvaa, avointa
  3. se on verkottunutta, reaaliaikaista, telemaattista
  4. se on vuorovaikutteista sekä teoksen omien ominaisuuksien että yleisösuhteen näkökulmasta
  5. sen on hypertekstuaallista, juurakkomaista, ei lineaarista
  6. se on myös modulaarista, itsekehittyvää, käsintehtyä

Mediataiteen mediamuoto on

  1. käsitteellinen, metaforallinen
  2. katoavaa, teokset tehdään aina aikaan ja paikkaan, mediataide esiintyy aina uusina versioina
  3. moniosaisena helposti rikkoutuvaa
  4. epävakaata, usein ohjelmisto on itse tehty, tekniikkakin voi olla osittain
  5. haurasta, mediaosat ja ohjelmistot vanhenevat nopeasti

Meditaiteen kokoelma ja arkistointistrategioita

Varastointi (storage)

Varastoida fyysisesti mediataiteen teokseen liittyviä objekteja (esineitä, laitteita, koneita, rakenteita ym) ja media-alustoja (analogisia video- ja audionauhoja, digitaalisia datatiedostoja eri muodoissaan). Ja huolehtia datamuodossa olevan materiaalin asiallisesta turvakopioinnista.

Emulaatio (emulation)

Emuloinnilla tarkoitetaan sitä että tietokoneohjelma muutetaan uudemmalle ohjelmalle siten että aikaisemman ohjelman toiminnot ja käyttöliittymä säilyvät entisen kaltaisena. Emuloinnilla voidaan myös tarkastella teosten rakenteellisten osien (esim. valoteoksen valolähteiden, laitteiden ym. korvaamista) uudemmilla vastaavilla siten että entinen toimintatarkoitus ja näköisyys säilyy.

Muunnos (migration)

Migration tarkoittaa teoksen tai sen osien rakentamista täysiin uusien teknologisten medioiden osalta. Interaktiivinen mediateos, joka käyttää 1990-luvun alun hypercard tietokoneohjelmistoa ja laserdisc videota voidaan muuttaa kokonaan uudelle media-alustalle, esim. tällä hetkellä CD-romille tai DVD:lle. Valoteoksessa teos rakennetaan uudestaan mahdollisimman tarkasti mutta täysin uusia valolähteitä käyttäen.

Uudelleentulkinta (reinterpretation)

Teos rakennetaan käytössä kokonaan uudestaan perustuen taiteilijan antamiin ohjeisiin tai teoksen dokumetaatioihin.

Tilanne tällä hetkellä

Tällä hetkellä Suomessa on jo arkistoitu ja arkistoidaan parhaillaan projektin puitteissa videotaideteoksia. Kaikki muut mediataiteen muodot ovat pääsääntöisesti arkistoinnin ulkopuolella. Näitä ovat erityisesti (teoksia siis jotka eivät ole audiovisuaalisia teoksia elokuvien arkistointilain puitteissa)

  • installaatiot 
  • ääniteokset
  • ohjelmointitaide
  • verkkoteokset
  • media-aktiiviset yhteisöteokset
  • interaktiiviset teokset

Olemme vasta hahmottavassa perussuunnitelmia näiden taideteosmuotojen arkistoimiseksi ja säilyttämiseksi. Kuitenkin galleriat jo esittävät näitä teosmuotoja ja museot ovat jo alkaneet ostaa kokoelmiinsa. Museaalisessa mielessä näissä teosmuodoissa ei voi enää tulla kysymykseen vain itse teosobjektin tai teosmedian arkistoiminen (varastoiminen). Arkistointiprosessin täytyy sisältää mahdollisesti myös teoksen työsuunnitelmia, välivaiheiden rekonstruktioita, teokseen tehtyä erikoistekniikkaa, tila- ja aikasuunnitelmia, käyttöliittymäsuunnitelmia, esitystilanteessa tapahtuvaa yleisön interaktiivisuuden havainnointia ja dokumentointia (haastatteluja) ja tilannedokumentointia jne. 

Perttu Rastas (2007), erikoissuunnittelija, KKA ja media-arkisto -projekti