Mikrofilmirullien massadigitointi ja jälkikäsittely KAR Oy:ssa / Klaus A J Riederer

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Seuraavassa läpikäydään isoa julkisesti 7.6.2010 asti EU-kilpailutettua massadigitointihanketta, jonka pisteytyksen KAR Oy voitti, ja mikä ajallisesti ajoittui (touko)heinä-marras(maalis)kuulle 2010. Sen sijaan, että tämä teksti olisi pelkkä neutraalin suppea tapauskuvaus – case-esimerkki –, laajennan ajatuksiani pidemmälle, jotta mahdollisimman moni voisi hyötyä kokemuksistani ja oppimastani. Yritän tarkastella asiaa laajemmin ja soveltuvin osin niin toimittajan kuin tilaajankin kannalta, vaikka itse pääosin edustan ensinmainittua.

Tavaraa tuli lopulta niin paljon, että tämän juttu on jaettu erillisiin artikkeleihin.

Tässä artikkelissa läpikäydään miten KAR Oy Ab Ltd GmbH S.A.R.L. Valokuvavalmistamo KAR, Photography Production KAR, Bildtillverkning KAR, Fotografie Fertigung KAR, Photographie production KAR, Taidevedostamo KAR, Fine Art Printmaking KAR, Konsttryckeri KAR, Kunstdruckwerk KAR, Imprimerie des Beaux-Arts KAR, KAR Audio :ssa massadigitoidaan rullamikrofilmejä, tai siis miten tämä tehtiin v. 2010 suurhankkeessa, ja miten vastaavanlainen hanke tehtäisiin jatkossakin.

Modattu digitointikalusto

Näyttääkö tämä pölypesä sadantonnin (euron) skannerin sisuksilta, juuri tehdaskorjatulta? Ei, kyllä tässä kävi nyt niin, että laitetta sai rukata aika lailla. Katsotaanpa, mitä kaikki siihen keksittiinkään.

Kuten artikkelissa Mikrofilmidigitoinnin valmiit ratkaisut (Osa I / Mikrofilmirullien massadigitointihanke KAR Oy:ssa / Klaus A J Riederer) läpikäytiin, mikrofilmilaitteistoa on tarjolla maailmalla jos jonkin näköistä. Oleellista on, että jos massadigitointia tehdään, missä määrät ovat suuret ja aikataulut tiukat, ainoastaan ns. filminauhaskannaus tulee kysymykseen, koska:

  • tämä on nopeampaa: eri työvaiheita voidaan tehdä rinnakkain samanaikaisesti ("liukuhihnatyönteko"), osan työstä voi paremmin automatisoida, ja
  • tämä on varmempaa: hukattuja ruutuja / väärin rajattuja ruutuja tulee selvästi vähemmän (tai ei lainkaan) verrattuna vanhanaikaiseen tapaan (ruudut pilkotaan lennossa skannatessa).

Toki menetelmä yleensä tarkoittaa, että soveltuvia laitteita on vähemmän ja ne ovat kalliimpia kuin vanhanaikaisen menetelmän vastaavat.

Koska laitteet ovat arvokkaita, ja Suomessa mikrokortit ovat sittenkin kovin suosittuja, modulaarinen laite on loppujen lopuksi sittenkin usein parempi vaihtoehto. Tingittynä käytetty flexScan nextStar -filminauhasoftalla sekä rullafilmi- että mikrokorttiadapterilla näytti olevan paras ratkaisu, onhan se laajalti käytössä Suomessakin. Maailmalla laitteen käyttäjät ovat jopa yltyneet ylisanoihin, sitä kuvailleessaan. Omassa käytössä laitetta sai kuitenkin alkaa heti modifioimaan, siis parantelemaan.

Uusi virtalähde, tuulettimet ja kovalevyt

Mekaanisesti flexScan voisi olla parempikin, ja jos koneenkäyttäjä ei ole kuuro / siksi haluava, ensi töikseen laitteen lukuisat tuulettimet sopii vaihtaa vähemmän meluaviin (ja toisen powerin samalla).

Kiitos vaan nextScan, oli sitten ihan pakko laittaa 1 U:n teollisuuspoweri skanneriin, ja sen ympärille miniflektit, joiden vinkuna veisi välittömästi kuulon. Luonnollisesti vanha poweri hajosi heti, kun alkoi räplätä tuulettimia, mutta olihan se mokoma muutenkin kovin alimitoitettu ja äänekäs miniflekteillään.
Tämä poweri on niin hiljainen, ettei siitä kuule onko se päällä vai ei eikä se tämän kuorman alla polvistu pätkääkään. Harmi vaan, ettei se mahdu skanneriyksikön sisälle. Mutta kaikkea ei voi saada, eihän?
110720106955.jpg
110720106956.jpg
110720106961.jpg
Vaihtamalla uudet ja isommat kovalevyt ja flektit isompiin & hiljaisempiin päästiin heti vähän pidemmälle, siis kaikki vaan pois ja uutta tilalle. Verkkokauppa.com taisi olla ainoa, joka pääsi rikastumaan tässä hankkeessa.


Kuinka usein haluat vaihtaa uuden lampun skanneriisi?

Lisäoptiona voi hankkia tehtaalta LEDi-valolähteen halogeenin tilalle, joka paukkuu tasaiseen tahtiin ja jonka vaihdossa menee peräti 5 minuuttia, kunhan on ensin sammuttanut koneen ja antanut sen jäähtyä. Mikäli haluaa säästää lampun käyttöikää, ei sitä kannata sammutella kesken päivän (skannaussoftan sulkeminen sammuttaa lampun). Ihan fiksua on laittaa lampulle lisätuuletin sen eteen ja takaflektin kääntää imeväksi (no, ihan kaikesta ei nyt ole kuvia, anteeksi vain).

LEDi-valonlähdettä joku voi kehua kovastikin, mutta tosiasiahan on, että kone on 8-bittinen harmaasävyskanneri, joten kyllä hieman epäilyttää, josko hyöty olisi niin suuri kuin se on ekotekona (100 W halogeeni syö sähköä kivasti ja paukkuu usein), huomioiden senkin seikan, että tehtaalla asetetut mustan ja valkoisen tason säädöt skanneriin syövät CCD:n dynamiikkaa aika lailla.

290620106869.jpg
290620106891.jpg
300620106895.jpg
Yksi pieni tuuletin pitää lampun kylmänä, uskotko?


Uuden lampun vaihto tehdään etukautta, sen kuin muisti, niin ei ollut vaikeaa. - Kunnes lampun kanta tietysti hajosi. Onneksi tuli pikkupoikana aina kerättyä paukkulankaa milloin mistäkin - silloin vielä pääsi rakennustyömaille seikkailemaan ihan vapaasti illan pimeydessä.

Miten säädät kuvatiedostojen valoisuutta/tummuutta?

Ei pärjännyt Schneider-Kreutznachin kakkula Nikonin 60 millin makrolle, oli se kova pala myyjälle, ja suuri ihmetys allekirjoittaneellekin.

Mutta, niinpä, kuka nyt sävyjä haluaisikaan mikrofilmeistään digitoida, nehän pitäisi olla pelkkää mustaa ja valkoista jpegillä, vai mitä? Vaan mitäs sitten, kun digitoidaan tunnetusti hyvin hankalia alkuperäisrullia, jotka on jo kuvattaessa valoitettu liian tummiksi (varsinkin reunoilta, siis epätasaisesti valaistu) ja silti diapositiiveinä sisältävät enemmän sävyjä kuin "laki sallii"?

Suurin haitta on tietysti se, että flexScanissa kuvien "valoisuutta" ei voi säätää softalla jälkikäteen. Kuvien valoisuutta/tummuutta voi ainoastaan säätää skannatessa, sen mukaan paljonko lampulle antaa "virtaskaa" (eli paljonko valoa filmille) ja kakkulan (objektiivin) aukkoa säätämällä. Jos filmin "polttaa" (valottaa) puhki skannatessa, se on sitten siinä. Jos sen ajaa liian tummaksi tai filmi on kuvatessa alivalotettu, niin näppärä insinööri (tai tekniikan tohtori) kyllä kehittää jälkikäsittelyalgoritmit, jotka tasaavat tätä laatua jälkikäteen (post-processing), mutta tällaista hienoutta ei toki laitevalmistaja tarjoa. Se siis pitää itse tehdä, samoin kuin opetella, että miten pääsee skannerin rautaan, suoraan CCD-kameraan asetuksia ronkkimaan, jotta laitteesta saa kaiken mahdollisen irti, mikä tarvitaan, kun parhainta laatua kaivataan kaikkein hankalimmissa otoksissa. Silti, kun tulee kovin vaihtelevasti kuvattu (valoitettu) filmirulla, saa olla laitteessa käsi sulkimella, ja säätää objektiivin aukkoa lennossa - tai skannata rulla useissa paloissa eri valotuksilla).

Hyvää flexScanissa on siihen valittu objektiivi, AF Nikkor 60 mm macro F2.8, joka testeissä hakkasi vaativissa teollisuuskonesovelluksissakin käytetyt Rodestockin kakkulat.

Miten suojaudut pahimmalta viholliseltasi: pölyhiukkaselta?

Ongelmana on optiikan pölysuojaus: sitä kerta kaikkiaan ole. Valokuvaajan ja pimiötyöskentelijän pahin vihollinen on pöly, ja niin se on kyllä digitaalisellakin puolella. Vaikka joka päivä pölyt imuroisi ja pyyhkisi, silti jos ei teollisissa puhdastiloissa eli painekammiossa työskentele, tämä vihuilainen tekee kaikkensa laittaakseen kapuloita rattaaseen. Tähän onneksi löytyy vastalääkkeitä: huolellinen pölynimurointi ja kostealla pyyhkiminen, ja ennenkaikkea pölysuojauksen rakentaminen objektiivin ympärille.

Flexscanin rullafilmiadapterissa ei ole kovin tehokasta (tai lainkaan) pölyn poistoa itse filmeistä, pehmeitä kumirullia on tiettävissä saativissa muovisten filmiajurien tilalle, mutta niiden toimivuudesta käytännössä voi olla montaa mieltä. Tilanne ei kuitenkaan välttämättä ole niin paha miltä se kuulostaa: filmirullat ovat harvemmin kovin pölyisiä ja jos ovat, ne ovat sitä pahiten vain rullan alusta, mistä ne on helposti poistettavissa nukkaamattomalla puhtaalla rätillä / paineilmalla tai vastaavasti.

Paljonko on paljon - dataa?

Adidasverkon komponentteja, ja näitä meni paljon!

Dataa tulee melkoinen määrä. Täydellä kaasulla (se on ainoa asento filminauhaskannauksessa, toim. huom.) ja resolla ajettaessa 30-metrinen 35 mm kela siirtyy biteiksi vaihtoineen ja kelauksineen noin 15 minuutissa, ja kovalevyä menee 50 GB, siis tunnissa 200 GB, siis viidessä tunnissa 1 TB ja 10 tunnissa 2 TB ja.. Kun koneet laulaacat yhtä päivää, niin milloin loppuu kovalevyt verkkokauppa.com:ista? :9

nextScanin ratkaisu ylitsevuotavaan dataan on tietysti erikseen myytävät serverisysteemit, millä saadaan tavallisista SATA-kovalevystä revittyä vähintään 10x hinta, ja asiakas maksaa kaiken kiltisti. Skannerihan ei tunnista muuta kuin näitä valmistajan myymiä kovalevysatseja, vai mitä? ,) Toki dataa voi siirtää gigasen verkkokortin ylitse, ja näinpä se 50 GB skannauspaketti siirtyy toiselle (jälkikäsittely)koneelle sitten 10-15 minuuttia, ja skannerikuskikin pääsee välillä huilimaan, vai mitä? Tähänkin löytyy niin ilmeinen ratkaisu, että sitä on tähän turha edes kirjoittaa. ;)

Laitteiden modifiointi ei ehkä ole heikkohermoiselle eikä teknisesti taitamattomalle, uuden laitteen kanssa takuut saattaa palaa helpostikin. Lisäksi voi käydä niin, että kun toisen virheen korjaa, niin syntyy toinen.. alfa-, beeta-, gamma- ja nollatestaukset olisi hyvä tehdä ennen varsinaisen tuotannon aloittamista.

Digitointiprosessin kuvaus

No niin, tässä se nyt on: Digitointiprosessin kuvaus by
KAR Oy Ab Ltd GmbH S.A.R.L.
Valokuvavalmistamo KAR, Photography Production KAR, Bildtillverkning KAR, Fotografie Fertigung KAR, Photographie production KAR, Taidevedostamo KAR, Fine Art Printmaking KAR, Konsttryckeri KAR, Kunstdruckwerk KAR, Imprimerie des Beaux-Arts KAR, KAR Audio.
Niin, ja tietysti tätä dokumenttia eikä sen sisältöä saa sitten paljastaa kolmansille osapuolille liike- ja ammattisalaisuuden nimessä; rikkeistä tullaan hakemaan oikeudellista korvausta.
Ikävä vain, että firman väitellyt toimitusjohtajamme (allekirjoittanut) uskoo enemmän avoimeen lähdekoodiin eli open-sourceen) kuin suljettuihin eli proprietarisiin koodeihin. :)

Digitoinnin esivalmistelut

Puhtaus on puoli ruokaa, sanotaan. Esivalmistelut ovat tietysti päivänselviä.

Aivan ensiksi tietysti monitorit rautakalibroidaan. Pitääkö tämäkin kirjoittaa?
Kaikesta tehdään paperit, myös filmin vastaanottamisesta/luovuttamisesta.


Mutta nyt tarkkana, näin se hyshys-koodi menee

1. Digitointitila siivotaan, imuroidaan ja vesipestään huolellisesti.
2. Digitointilaitteiston toiminta tarkistetaan.
3. Mikrofilmien (väli)varastotila imuroidaan ja vesipestään huolellisesti.
4. Digitointitilaus vastaanotetaan tilaajalta.
5. Digitoitava materiaali (mikrofilmit) noudetaan pitkäaikaissäilytysvarastolta autolla vähäisen liikenteen aikana sovittuna ajankohtana. Materiaali tarkastetaan, kuitataan ja siirretään kuljetuslaatikoihin. Siirtäminen ja pakkaus autoon dokumentoidaan valokuvaamalla. Samalla matkalla pyritään noutamaan myös tilaajan siirtokovalevyt, menomatkalla säilytysvarastoon.
280720107522.jpg
Tästä kaikki alkoi: 1. tilauksen nouto loppusäilytysvarastolta.


6. Mikrofilmit siirretään kuljetusautosta suoraan niiden (väli)varastoon, tarkoitusta varten rakennettuun betonibunkkeriin, jossa on n. 0.5 m teräsbetoniseinät ja ovet ja ikkunat 1/2” terästä. Mikrofilmien purku autosta ja välivarastointi dokumentoidaan valokuvaamalla. Mikrofilmit säilytetään kuljetuslaatikoissaan em. lukitussa tilassa, ja vain päivän digitointiin varattu aineisto siirretään digitointitilaan sisäkautta – molemmat tilat ovat samassa rakennuksessa, samassa kerroksessa (katutasossa).


Digitoinnin valmistelut

Nyt päästään vihdoin asiaan! Digitoinnin jälkikäsittely, nimeäminen, metatiedot ja monet muut asiat tapahtuvat KAR Oy / Klaus A J Riedererin (tekn. tri) kehittämiin älykkäiseen työmenetelmiin (kuvattu alla) sekä koodeihin (ohjelmiin), jotka pyörivät kahdessa rautaRAID-palvelimissa ja kaikissa vapaissa tietokoneissa. Palvelimien nopeus perustuu 8-paikkaiseen kiihdytettyyn RAID-pakkaan (8 x 1 TB), jonka kirjoitus/luku nopeudet saturoituvat SATA 2.0 -väylän nopeuteen, joka on noin 300 MB/s.

7. Mikrofilmeistä siirretään digitointitilaan ko. päivän prosessoitavaksi tarkoitettu määrä. Rullat valitaan s.e. digitointi etenee mahdollisimman hyvin tilaajalta saadun listauksen mukaisessa järjestyksessä.
8. Mikrofilmien ja digitoitavien aineistojen nimeämislistoista (ns. arkistoyksiköistä) luodaan automaattisesti ”tietokanta”, joka sisältää kootusti kaikki Tilaajalta saadut tiedot mikrofilmirullista. Tämä matriisimuotoinen tietue sisältää filmirullakohtaisesti kaikki tiedot, ja perustuu omaan älykkääseen sovellukseen.
9. Paljaita mikrofilmirullia käsitellään aina puhtaat puuvillahansikkaat kädessä. Rullat järjestetään skannausjärjestykseen, ja niistä valitaan seuraavaksi digitoitava rulla, jonka kunto tarkastetaan ja sille annetaan kronologinen tuotantonimi. Huomautukset filmin / sen pakkauksen kunnosta tms. kirjataan sähköiseen digitointilogiin. Mikäli ei ole huomautettavaa, mainitaan tämä myös logissa. Logi täydentyy automaattisesti digitointiprosessin kuluessa, siinä pidetään kirjaa kaikesta toiminnasta. Logia käytetään myös sisäiseen laadun- ja ajanhallintaan yleisen prosessihallinnan ohella.

Varsinainen digitointi

10. Mikrofilmiskannerista valitaan oikeat asetukset ja valittu mikrofilmirulla syötetään siihen. Toiminta testataan ja skannerin CCD-kamera asetetaan optimaalisen toimintatilaan (maksimaalinen dynamiikka-alue varmistaa laajan sävytoiston skannatessa). Tämän jälkeen aloitetaan varsinainen digitointi, koko rulla kerralla, automaattisesti, ns. filminauhaskannauksena. Filmirulla nimitetään s.e. kansionimi sisältää kasvavan järjestysnumeron, rullanumeron, kirkon nimen ja skannerin valotusasetukset. Skanneri luo osan teknisistä metatiedoista automaattisesti skannausvaiheessa. Laitteen toimintaa valvotaan. Edelliset, juuri valmistuneet, skannaustiedostot siirretään adidasverkkoyhteydellä ensimmäiselle vapaalle palvelimelle, skannerin jauhaessa seuraavaa rullaa.

Digitoinnin jälkikäsittely

Auditointi voi olla myös täyttä tuskaa, jos jostain syystä softa ei osaakaan automaattisesti tulkita oikein digitointien sivurajauksia. Kauanko kestää tuhat kertaa tiettyjen näppäinten painaminen ja hiiren klikkaus? Samalla kun auditoidaan, palvelimet tekevät muita työvaiheita.
11. Samaan aikaan kun skanneri digitoi rullaa, tarkastetaan ja laatuvarmistetaan em. palvelimella aikaisemmin digitoituja rullia. Tässä työvaiheessa varmistetaan, että digitoidut kuvatiedostot täyttävät kuvasisällöltään tilaajan asettamat kuvankäsittelyn kriteerit kyseiselle hankkeelle. Korkearesoluution TIF-tiedostojen lisäksi luodaan alhaisen resoluution JPG-tiedostot prosessin manuaalisen työvaiheen nopeuttamista varten.
12. Seuraavaksi luodaan automaattisesti väliaikainen kansiorakenne jatkokäsittelyä varten. Samalla alustetaan tiedostomatriisi, jossa pidetään automaattisesti kirjaa jokaisen skannatun kuvatiedoston ominaisuuksista.
13. Alhaisen näyttöresoluution kuvatiedoista arkistoyksikköjen ”nimitaulut” ja poistettavat otokset. Nämä merkitään kopioimalla ko. kuvatiedostot määrättyihin hakemistoihin.
14. Seuraavaksi varmistetaan nimitaulujen oikeellisuus. Räätälöity ohjelma hakee automaattisesti filmirullatietokannasta ko. filmirullaa vastaavat tiedot (skannausvaiheessa annetun filmirullan kansionimen mukaan) ja pyytää käyttäjää vahvistamaan haetun tietueen oikeellisuuden. Käyttäjä siis vertaa visuaalisesti aiemmin valittujen skannaustiedostojen kuvasisältöä tietueen tietoihin. Syötteen pohjalta päivitetään tiedostomatriisia, johon nyt sisällytetään arkistoyksikköjen tekniset tunnukset (ja kaikki muut tiedot) näille valituille ”nimilaatoille”. Kuvatiedostoja tulkataan matriisissa niiden tiedostonimien indeksien 0001[.tif] .. 9999[.tif] mukaan. Samoin matriisiin merkitään poistettavat kuvatiedostot (digitoidut välilehdet ”alku”, ”jatkuu”, ”loppu” jne.), mikäli ko. otoksia ei ole poistettu jo aiemmin laatuvarmistuksessa.
15. Tämän jälkeen loppu sujuu täysin automaattisesti (poislukien viimeisen visuaalisen laatuvarmistuksen). Ne tiedostonimet, joiden indeksit sijoittuvat em. nimitaulujen väliin, ovat siis otoksia, jotka kuuluvat aina samaan arkistoyksikköön ko. nimitaulun kanssa. Tiedostomatriisi päivitetään tämän pohjalta automaattisesti.
16. Lopullisen tiedostomatriisin mukaisesti metatiedostot lisätään automaattisesti datan lopulliseen tallennuskansioon, joka on luotu ko. arkistoyksikön mukaan. Tiedostonimet luodaan myös uudestaan, tilaajan asettamien kriteerien mukaisesti. Korkearesoluutioiset TIF-tiedostot kopiodaan ko. hakemistoon metatietoineen, minkä jälkeen näistä luodaan korkea- ja matalaresoluutioiset JPG –tiedostot, joille tehdään älykäs automaattinen sävyntarkistus, millä varmistetaan, että alivaloitetustikin kuvatut otokset ovat hyvin lukukelpoisia digitaalisina versioina.
17. Kun lopulliset hakemistot tiedostoineen on kaikkineen luotu, kopioidaan nämä tiedot tilaajan siirtokovalevyille ja omille varmuuskovalevyille. Näiden sisältö (tiedostomäärien suhteen) varmistetaan automaattisesti.

Digitoinnin viimeinen laatuvarmistus

18. Seuraavan työpäivän alussa (työvaiheen 7 jälkeen), samanaikaisesti työvaiheiden 8-9 aikana, suoritetaan edellisen yön eräajon tuottamien asiakkaalle luovutettavan digitoidun materiaalin lopullinen laadunvarmistus. Havainnot merkitään digitointilogiin, ja mikäli tiedostoissa havaitaan virheitä/puutteita, tehdään niiden korjaus kerralla erämuotoisesti, ennen töiden luovutusta asiakkaalle. Kun lopputarkastus on tehty, jatketaan työvaiheista 8 - 14 edellä kuvatun mukaisesti.

Tavaroiden palautus asiakkaalle

Muutaman päivän tuotannon tulosta -tilaajan siirtokovalevyt täynnä tavaraa valmiina noutoa/toimitusta varten.
19. Kun kaikki materiaali on digitoitu ja lopullisesti laatuvarmistettu, mikrofilmit ovat valmiit toimitettavaksi takaisin tilaajalle ennakkoon sovitun aikataulun mukaisesti. Luonnollisesti, tilaajaa pidetään ajan tasalla työn etenemisestä, jotta muun muassa palautusajankohdasta ja uusista mahdollisista tilauksista voidaan sopia ennakkoon. Mikäli tilaajalle sopii, digitoitua materiaalia (siirtokovalevyjä) toimitetaan jo työn kuluessa, jotta tilaajan laadunvarmistus voisi tapahtua mahdollisimman tehokkaasti ja ilman lisäviipeitä mahdollisten jatkotilausten tekemiseen.
20. Kun palautuslupa on saatu, digitoidut mikrofilmit suljetetaan kuljetuslaatikoihin tai vastaaviin ja siirretään kuljetusautoon. Materiaali ajetaan vähäisen liikenteen aikana pitkäaikaisvarastolle, missä tehdään aineiston lopputarkastus ja kuittaus. Kuljetusprosessi dokumentoidaan valokuvaamalla. Mikäli tilaajalle sopii, mahdollinen lisätilauksen nouto tehdään tämän edellisen poiskuljetuksen ohessa noudettaen edellä kuvattuja työvaiheita 5 - 6.


Digitoinnin tehokkuus: moninkertaiset rinnakkaiset prosessit

Työvaiheita suoritetaan rinnakkain (samanaikaisesti) siten, että joka vaiheessa käsitellään eri materiaalia. Näillä moninkertaisilla rinnakkaisilla ”liukuhihnoilla” päästään hyvin suureen tuotantonopeuteen. Työvaiheen 10 läpimenoaika on noin 15 minuuttia, mistä ensimmäinen manuaalinen vaihe vie noin 3-5 minuuttia. Jäljellä jäävässä n. 10 minuutissa tehdään työvaiheiden 11, 13 ja 14 manuaalinen osuus. Varaamalla edellisiin aikoihin 50% marginaalin, päästään silti 30 min per mikrofilmirulla (1000 otoksen) vauhtiin.

Digitoinnin läpimenoaika eli digitointinopeus

Otoksen fyysinen koko on noin 24*35 mm2, mikä resoluutiolla 16x @300 ppi (=4800 ppi) merkitsee 28.6 MB harmaasävyistä pakkaamatonta TIFF –tiedostoa, mihin tulee päälle tilaajan vaatimat n. 6 MB JPG –tiedostot. Varaamalla reilusti 40 MB per otos, ja laskemalla skannerin kameran siirtonopeudeksi 80 MB/s päästään vauhtiin 0.5 s per otos, eli 500 s per rulla = 9 minuuttia, mikä vahvistaa edellä esitettyjen laskelmien paikkansapitävyyden.

Per rulla dataa tulee siis luokkaa 40 - 50 GB, mistä noin 20 rullaa täyttää 1 TB siirtokovalevyn. Näitä levyjä menee noin 1 kpl päivässä, ja levyllisen datamäärän kopiointi palvelimelta siirtokovalevylle vie noin 3 h. Hitain työvaihe on lopullisten tiedostojen luominen. Tämä pyörii jatkuvasti taustalla automaattisena eikä sekään muodostu pullonkaulaksi. Oleellisena osana on skannerin ja palvelimen rautaRAIDit, joilla tiedostonsiirtonopeudeksi saadaan jopa 300 MB/s.

Digitoinnin kokonaiskapasiteetti

Edellä kuvatuilla moninkertaisilla rinnakkaisilla liukuhihnoilla päästään hyvin tehokkaaseen tuotantoon. Niiden oleellisena osana ovat korkea automaatio, joka perustuu räätälöityihin ATK-järjestelmiin.

Mikrofilmiskannauksissa päästään noin yhdellä palvelimella noin 700 000 otoksen kuukausitahtiin, ja kahdella palvelimella päästään yli 1 000 000 otoksen digitointi- ja loppukäsittelyvaihtuun. Tämä luonnollisesti edellyttää, että tilaajalta on taukoamatta aineistoa tarjolla digitointiprosessiin. Käytännössä vauhtia hidastaa se, että filmit pitää digitoida kokonaisuudessaan, vaikka tilaaja ei kenties haluaisikaan kaikkia otoksia filmiltä itselleen. Valinta voidaan tehdä vasta jälkikäteen, kun on tiedossa mitkä otokset kuuluvat haluttuun joukkoon. Käytännössä päivävauhtina voidaan pitää noin 37 000 otosta, missä on em. "tehokerroin" huomioitu, mutta ei materiaalin noudosta/viennistä syntyvää hidastumista.

Jatka KAR Oy:n ensimmäisen massadigitointihankkeen projektikertomukseen.