Oulun musiikkivideofestivaalien musiikkivideoarkisto

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yleistä

Oulun Musiikkivideofestivaalit ry hallinnoi Suomen suurinta musiikkivideoarkistoa, joka on karttunut vuosien saatossa kotimaiseen kilpailuun osallistuneista videoista. Arkisto sisältää kotimaisen AV-taiteen tunnetuimpia teoksia sekä harvinaisuuksia vuodesta 1994 nykypäivään. Suomalaisen musiikkivideoarkiston kehittäminen on ollut osa marraskuussa 2010 päättynyttä OMVF-kulttuuriviennin kehittäminen 2007-2010 -hanketta, jonka rahoittajana toimi Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Euroopan Unioni. Arkiston kehittämiseen on saatu avustusta myös Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK:ltä sekä Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.


Koostajasta

Oulun musiikkivideofestivaalit ry on perustettu vuonna 1994 järjestämään Oulun musiikkivideofestivaaleja. Yhdistyksellä on kolme vakituista toimihenkilöä: taiteellinen johtaja, toiminnanjohtaja ja ilmakitaratuottaja. OMVF ry:n nykyisiä tapahtumatuotteita musiikkivideofestivaalin lisäksi ovat mm. MusiXine, Ilmakitaransoiton MM-kisat ja Doc Lounge.

Videoarkistosta

Omvf arkisto betat.jpg

Oulun musiikkivideofestivaaleihin on oleellisena osana kuulunut niiden alusta, vuodesta 1994, lähtien kotimainen musiikkivideokilpailu. Kilpailuun on vuosittain lähetetty keskimäärin noin 170 suomalaisten ohjaajien suomalaisille artisteille ja yhtyeille ohjaamia musiikkivideoita. Vuoteen 2011 mennessä videoita oli kertynyt yhteensä 2814. Kilpailun alusta asti on ilmoittautuneilta pyydetty suostumus myös videoiden arkistointiin.

Arkiston tekniikka

Videoita on saapunut kilpailuun lukuisissa nauhaformaateissa, alkuvuosina analogisina (VHS, S-VHS, Betacam, Betacam SP, U-matic, U-matic HB, Video8, Hi8), sittemmin enimmäkseen digitaalisina (MiniDV, DVCAM, DVCPRO, DVCPRO50, DigitalBetacam). Vuodesta 2010 alkaen videoita on hyväksytty myös suoraan digitaalisina tiedostoina (QuickTime, videopakkauksena ProRes, DNxHD, DV, DVCPRO, HDV tai pakkaamaton). Vuosina 1994-2002 videot koostettiin esitystä varten Betacam SP -nauhoille ja näistä esitysnauhoista tuli samalla videoiden arkistokappaleet. Vuodesta 2003 alkaen näytökset on koostettu DVD-levyille ja videoista on kooston yhteydessä otettu arkistokopiot digitaalitiedostoiksi. Betacam SP -muodossa olevan arkiston siirto digitaaliseen muotoon aloitettiin 2006 MusiXine-hankkeessa. Suurin osa materiaalista digitoitiin vuoden 2007 aikana. Opetusministeriö on tukenut työtä vuosina 2007 ja 2009. Digitoinnin teknisessä toteutuksessa on avustanut Oulun seudun ammattikorkeakoulu.

Tiedostoformaatti

Digitaalisen arkiston tiedosto- ja pakkausmuoto on valittu tavoitteena mahdollisimman kauan säilyvä muoto. Esimerkiksi videokoodekkia valitessa on laadullisesti riittävän, mutta potentiaalisesti aikojen saatossa käytöstä poistuvan pakkauksen (kuten esim. DVCPRO50) sijasta käytetty pakkaamatonta videokoodekkia levytilan kustannuksella.

Arkiston digitaalitiedostojen muoto:

  • Tiedostomuoto: QuickTime (.mov)
  • Videokoodekki: Uncompressed 8-bit YUV 4:2:2
  • Resoluutio: 720 x 576 (SD PAL) (16:9 -videot anamorfisina)
  • Kuvataajuus: 25fps (50i tai 25P videosta riippuen)
  • Ääniraita: PCM, 16-bit stereo 48kHz

Prosessi ja laitteisto

Vuodesta 2005 alkaen kilpailuvideot sekä arkistobetat on digitoitu FinalCut Pro -ohjelmistossa Macintosh -tietokoneilla. Tuotantoketju on vaihdellut vuosien aikana, mm. käytettävissä olevan laitteiston mukaan, mutta hyväksi havaittuja malleja, joilla materiaali saadaan arkistomuotoon ilman minkäänlaista laatuhävikkiä ovat ainakin seuraavat:

Digitaalinen lähdemateriaali (MiniDV/DVCAM/DVCPRO, DVCPRO50 ja DigitalBetacam)

  • Tapa 1 (ideaali arkistointitapa, vaatii liitäntäyksikön):
    Nauhuri kytketään liitäntäyksikköön SDI-liitännällä (ääni mahdollisesti erikseen AES/EBU-liitännällä), kauko-ohjaus omalla (yleensä 9-pin-) kaapelillaan. Näin kuva ja ääni siirtyvät koneelle pakkaamattomana. Tallennetaan pakkaamaton tiedosto.
  • Tapa 2 (ei vaadi liitäntäyksikköä, mutta ei onnistu DigitalBetacam-materiaalin kanssa ja vie kauemmin aikaa):
    Kaapataan suoraan editointiohjelmistoon FireWire (iLink/IEEE1394) -liitännäisellä nauhurilla, tekee koneelle 1:1 digitaalisen kopion alkuperäisestä. Tästä muunnetaan pakkaamaton tiedosto (tämä ei ole välttämätöntä, mutta auttaa arkiston yhtenäisyyttä ja parantaa potentiaalisesti säilyvyyttä).

Analoginen lähdemateriaali (Betacam SP, pitäisi soveltua myös vanhemmille formaateille)

  • Tapa 1 (jos liitäntäyksikkö tukee analoginauhurinohjausta):
    Nauhuri kytketään liitäntäyksikköön komponenttivideoliitännällä, ääni analogisena (XLR), aikakoodi ja kauko-ohjaus omilla kaapeleillaan. Näin kuva ja ääni siirtyvät koneelle pakkaamattomina. Tallennetaan pakkaamaton tiedosto.
  • Tapa 2 (jos liitäntäyksikkö ei tue analoginauhuriohjausta, tai käytettävissä ei ole lainkaan liitäntäyksikköä):
    Analoginauhuri liitetään DVCPRO50-nauhuriin komponenttivideoliitännällä, ääni analogisena (XLR) ja aikakoodi omalla kaapelillaan. Materiaali kopioidaan digitaalinauhalle, jolta se kaapataan kuten digitaalinen lähdemateriaali. (Tarvittaessa materiaali voidaan kopioida myös MiniDV-, DVCAM- tai DVCPRO-nauhoille, ilman että käytännössä menetetään merkittävästi kuvanlaatua. Analogisten ja digitaalisten tallennustapojen eroista johtuen, on kuitenkin suositeltavaa käyttää mahdollisimman laadukasta väliformaattia, kuten DVCPRO50.)

Huomioita

  • Jos käytettävissä on DigitalBetacam-nauhuri, voidaan sillä digitoida Betacam SP -nauhat samaan tapaan kuin digitaalinauhatkin.
  • Betacam SP -nauhurilta on mahdollista kaapata myös ilman nauhuriohjausta, käyttäen editointiohjelmiston "Capture Now" -toimintoa, mutta tällöin ei tallennu aikakoodi, eikä mahdollisista häiriöistä saa automaattista varoitusta. Tämä ei siis ole suositeltava tapa.
  • Muut analoginauhat on aikoinaan esitysteknisistä syistä kopioitu ensin Betacam SP -nauhoille. Tämä ei kuitenkaan ole digitoinnin/arkistoinnin kannalta tarpeellinen välivaihe, jos käytössä on muulle nauhaformaatille (Betacam, U-matic jne.) nauhuri, josta löytyy komponenttivideoulostulo.
  • 16:9 -muodossa (tai leveämmässä kuvasuhteessa) kuvatut, mutta 4:3 muotoon masteroidut (ns. letterboxatut) videot muutetaan anamorfisiksi arkisto- ja esityskopioihin. Tämä yhtenäistää arkiston muotoa ja vähentää esityskopioiden pakkaamisessa tapahtuvaa informaatiohävikkiä.

Prosessissa on vuosien saatossa käytetty ainakin seuraavia laitteita

Nauhurit

  • Sony DVW-A500P (DigitalBetacam)
  • Sony UVW-1600P (Betacam SP)
  • Panasonic AJ-SD930P (DVCPRO50/DVCPRO/DVCAM)
  • Panasonic AJ-SD255P (DVCPRO/DVCAM)
  • Sony DSR-1500P (DVCAM/MiniDV)

Liitäntä-/muunnosyksiköt

  • Pinnacle CinéWave RT
  • AJA Kona^3

Arkiston loppusijoituspaikkana toimii droboPro -kovalevypakka. Arkistosta otetaan myös pitkäaikaissäilytystä varten kopiot LTO-magneettinauhoille

Arkiston viemä levytila (vuodet 1994 - 2011) on noin 12,5 teratavua.

Kokemuksia ja havaintoja

Omvf arkisto kansiot.jpg

Vanhoista nauhoista

OMVF:lla on vasta 2000-luvun puolella alettu tehdä videoista erikseen arkisto- ja esityskappaleet. Videonauha, varsinkin analoginen sellainen, kuitenkin kuluu käytössä. Tästä seurauksena 1990-luvulla esityskäytössä olleista nauhoista osa oli jo 2006 arkiston digitalisointia aloitettaessa niin huonossa kunnossa, että muutamasta videosta ei enää täysin virheettömiä digitaalisia kopioita ollut mahdollista saada.

Jos videonauha on ollut vuosia hyllyssä käyttämättä, kannattaa se ennen digitointia (tai esityskäyttöä) kelata muutamaan kertaan päästä päähän. Tämä kiristää nauhan ja estää näin uusien ruttujen muodostumista ja saattaa jopa oikaista vanhoja.


Digitaalinauhojen ongelmia

Kotimaiseen musiikkivideokilpailuun lähettävät nauhoja niin tuotantoyhtiöt, levy-yhtiöt, harrastelijat, oppilaitokset kuin ammattitaiteilijatkin. Näin monenkirjavalta joukolta tulee myös teknisesti ja sisällöllisesti monenkirjavaa materiaalia.

Yleinen ongelma amatööreiltä tulleissa MiniDV-nauhoissa on ollut yhtenäisen aikakoodin puuttuminen. Ammattitason laitteisto edellyttää, että nauhalla on ainakin muutama sekunti (jotkin vanhemmat laitteet saattavat vaatia jopa 30 sekuntia) tyhjää ennen videon alkua, samalla aikakoodilla. Kotikäyttöön tarkoitetut editointiohjelmat ja kameranauhurit eivät kuitenkaan välttämättä tällaista nauhalle tee. Nauhat joista yhtenäinen aikakoodi on puuttunut, samoin kuin muutama nauha joissa aikakoodi on jostain syystä ollut viallinen vaikka itse video on ollut virheetön, on kopioitu ensin nauhurilta toiselle, kirjoittaen uudelle nauhalle uusi aikakoodi. Sen jälkeen teos on kaapattu kopiolta. Myös kilpailun ilmoittautumislomakkeeseen on lisätty vaatimus yhtenäisestä aikakoodista.

Ilmoittautumislomakkeessa myös kysytään videon kuvasuhdetta ja sitä onko 16:9 -video letterboxattu vai anamorfinen. Tämä tieto kuitenkin näyttää olevan melko usein väärin ja hieman taiteellisempien tuotosten kanssa kuvasuhteen arvioiminen sisällöstä voi olla yllättävänkin hankalaa.

Toinen epäluotettavaksi havaittu tieto on nauhojen päällä tai videoiden plansseissa ilmoitetut tiedot ääniraidan peak-tasosta ja testisignaalin voimakkuudesta. Nämä saattavat olla oikein alkuperäisessä masterissa, mutta esimerkiksi levy-yhtiöltä tuleva esityskopio voi olla varsin moneen kertaan formaatista toiseen kopioitu kappale tai koostenauha jonka planssit pätevät vain osaan nauhan videoista. Niinpä kaikkien videoiden tasot on ennen esityskopioiden valmistamista mittarin ja ihmiskorvan perusteella tasattu yhteneviksi ja jätetty nauhojen tiedot äänistä suurilta osin huomioimatta.

Myös vuosikymmenen sisään muutama MiniDV -kasetti on saapunut, ammattilaisiltakin, jotka ovat olleet LP-hidasnauhoituksella nauhoitettuja. Sen lisäksi, että tämä huonontaa kuvanlaatua varsin huomattavasti, ei kyseisille nauhoille löydy tukea ammattilaisemman pään nauhureista. Nämä nauhat on kaapattu koneelle MiniDV-kameralla, mutta niistä on myös aina pyydetty toimittamaan parempilaatuinen kappale.

Tietokanta

Arkiston tietokanta koostuu kilpailun ilmoittautumislomakkeissa annetuista tiedoista. Tietoja on 30 - 40 uniikkia kenttää videota kohden. Tietokanta on alunperin tehty Access-muotoon, mutta siitä on myöhemmin tehty SQL-muotoinen versio johon on myös WWW-pohjainen tiedonhakukäyttöliittymä.

Arkiston tietokannan julkinen WWW-liittymä löytyy osoitteesta http://www.musiikkivideo.fi

Lähitulevaisuuden haasteena on arkistotiedostojen, niiden metatietojen ja tietokannan yhteen liittäminen.


(Teksti: Antti Leimi; Jaakko Jokipii; Susanna Kyllönen)

Oulun musiikkivideofestivaalit

Suomalainen musiikkivideoarkisto