Polyesternauhojen rappeutuminen
Digiwiki
Polyesteri korvasi asetaatin nauhan tukikerroksen materiaalina 1960-luvulta lähtien. Polyesterinauha kestää kulutusta eikä nauha kutistu vanhetessaan kuten asetaattipohjainen nauha. Polyesterin lisäksi nauhan tukikerroksessa käytettyjä muoveja olivat mylar ja polyvinyylikloridi.
Polyesterinauhan tunnistaa läpinäkymättömyydestä ja tummasta väristä. Jos nauhan asettaa kirkkaan valon eteen, nauha ei kuulla läpi. Asetaattinauhaan verratessa ero on selkeä.
1970-luvun puolivälissä polyesternauhoissa otettiin käyttöön sidosaineita, jotka ovat osoittautuneet ongelmallisiksi nauhojen kestävyyden kannalta. Sidosaineena käytetyt muoviyhdisteet ovat reagoineet ilman kosteuden kanssa (hydrolyysi), jolloin nauhoista on tullut tahmaisia. Hydrolyysin uhriksi joutuneista nauhoista irtoaa nauhuriin likaa ja tahroja. Äänipään tahriinnuttua tahmaista nauhaa ei pystytä toistamaan parhaalla mahdollisella tavalla, vaan nauha saattaa kirskua ja jopa täysin jumiuttaa nauhurin toiminnan. Pahimmassa tapauksessa koko nauha hajoaa. Tahmaisia nauhoja ei tulisikaan missään tapauksessa toistaa ilman erikoiskäsittelyä.
Vuosina 1975-1985 valmistetut nauhat kuuluvat riskiryhmään. Kaikki kyseisinä vuosina valmistetut nauhat eivät kuitenkaan kärsi tästä ongelmasta. Eri nauhatyyppien ja jopa saman tyypin eri valmistuserien välillä saattaa olla suuria eroja säilyvyyden kannalta.
Vaikka tietty nauha toimisi tällä hetkellä ilman ongelmia, se ei kuitenkaan takaa sitä, että näin tulisi tapahtumaan myös tulevaisuudessa, sillä hydrolyysi on pitkällinen prosessi. Arkistointiolosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti prosessin alkamiseen. Joskus nauhoja on pakattu muovipussiin, mikä omalta osaltaan altistaa kosteudelle. Hydrolyysia voidaan hidastaa säilyttämällä nauhoja riittävän kuivassa (suhteellinen kosteus 30%).
Jos nauha osoittautuu tahmaiseksi, se voidaan toistaa erikoiskäsittelyn jälkeen. Nauhaa pidetään riittävän lämpimässä ja kuivassa, jolloin se saadaan hetkellisesti kuivattua toistokelpoiseksi. Nauhan kuivaaminen edellyttää ammattitaitoa ja erikoisvälineitä. Asiantuntematon kuivatus pilaa nauhan lopullisesti.
Riskiryhmään kuuluvien nauhojen määrä ja kunto kannattaa kartoittaa tarkasti.
- Tarkkailtavia nauhamerkkejä löydät mm. alla olevasta listasta, jonka ovat keränneet Ampexin sähköpostilistalla olevat henkilöt omien kokemustensa kautta: Haettu osoitteesta Tapes with Sticky-Shed Syndrome
Lisätietoja nauhojen kuivaamiseen ja paistamiseen liittyen:
- Kansanmusiikki-instituutin laitoskokemuksissa kerrotaan kelanauhojen kuivaamisesta itse rakennetussa paistouunissa
- Nauhojen paistaminen mm. kasvikuivurissa Tape baking
- hyviä vinkkejä myös hydrolyysistä kärsineiden nauhojen tunnistamiseen
- Paistoon liittyviä kokemuksia ja ohjeita Baking Audio Tapes
- Sonicraftin ohje nauhojen paistamiseen, restaurointiin ja säilyttämiseen Tape baking & restoration
- Englanninkielisen Wikipedian artikkeli nauhojen paistamisesta Tape baking
- Jazz & Pop Arkiston sivuilla oleva ohjeistus ääninauhojen digitoinnista
