Suomen Jazz Pop Arkisto: Äänitteiden digitointi

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Digitoitavat aineistot

Suomen Jazz Pop Arkistossa on sekä julkaistuja että julkaisemattomia, ainutkertaisia äänitteitä. Digitoinnissa keskitytään ainutkertaiseen aineistoon, joka on pääasissa avokelanauhoilla tai C-kaseteilla. Lisäksi arkistossa on audio-CD muodossa olevia muusikoiden itse polttamia CD-R levyjä.

Ainutkertaista materiaalia on arkistossa tällä hetkellä seuraavasti:

  • 20 pikalevyä
  • 3700 avokelanauhaa
  • 3000 C-kasettia
  • 200 CD/R-levyä
  • 260 Minidisc-levyä

Jazz & Pop Arkisto on ollut mukana Tieteellisten äänitearkistojen digitointiprojektissa vuodesta 2000 lähtien. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, SKS:n Kirjallisuus- ja Kansanrunousarkistot sekä Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitos.

Ainutkertaisesta aineistosta on tällä hetkellä (joulukuu 2008) digitoitu noin 70 %. Uutta digitoitavaa materiaalia saapuu kuitenkin arkistoon jatkuvasti.

Laitteistot

Analogiset nauhurit

  • Studer A810
  • Revox A700
  • Revox B77
  • Tandberg 3500X
  • Sony TC-KB920S (C-kasettinauhuri)

Ensisijainen avokelanauhojen digitoimiseen käytetty laite on Studer A810. Ammattitason laitteena se on laadukkaampi kuin muut arkistossa olevat avokelanauhurit. Tandberg 3500X -nauhuria käytetään ns. stereopuoliraitaäänitteiden sekä 4,75 cm/s nopeudella äänitettyjen nauhojen digitoimiseen.

Sonyn C-kasettinauhurilla on ollut yksi vanhojen kasettien digitoinnin kannalta merkittävä ominaisuus: keraaminen kasettipesän ansiosta ei ole ollut ongelmia staattisen sähkön kanssa. Aikaisemmin käytössä oli Denonin C-kasettinauhuri. Vanhemmat nauhat, joiden pyörittämisessä alkaa esiintyä kitkaa, tuottivat tässä laitteessa staattista sähköä, joka puolestaan aiheutti napsuja äänitiedostoihin.

Äänikortit

  • RME Fireface 800 -audio interface
  • TC Electronic Finalizer Express
  • M-Audio Delta DiO 2496

RME Fireface 800 on audio interface, joka on yhdistetty tietokoneen Firewire-porttiin. Finalizer on ulkoinen äänikortti, joka on yhdistetty optisella S/PDIF-liitännällä tietokoneessa olevaan Delta 2496 -äänikortin digitaaliseen sisäänmenoon.

Finalizer on ollut turhankin monipuolinen valinta arkistoäänitteiden digitointiin, sillä se sisältää runsaasti mahdollisuuksia esimerkiksi taajuuskorjailuun ja kompressointiin. Arkistokäytössä äänitteisiin ei kuitenkaan tehdä mitään korjailuja, joten suurin osa Finalizerin ominaisuuksista ei ole käytössä. Finalizer-kortti onkin jatkuvasti Bypass all -tilassa, jolloin kaikki korjailupiirit ohitetaan.

Ohjelmistot

  • Logic Studio 9
  • Sound Forge 9
  • Sound Forge 4.5
  • CD Architect 5
  • Roxio Easy Media Creator 7

Jazz & Pop Arkistossa on pääasiallisessa käytössä Logic Studio 9. Ajoittain käytössä on myös Sound Forgen versiot 9 tai 4.5. Ohjelmien ominaisuuksista ei käytetä kuin pientä osaa, koska arkistoitaviin äänitiedostoihin ei tehdä mitään korjauksia.

CD-levyjen poltto- ja masterointiohjelmistot ovat käytössä, kun äänitiedostoista halutaan tehdä asiakaskappaleita CD-R-levyille. Ohjelmilla voidaan myös kopioida CD-R-muodossa arkistoon tulevat äänitteet WAV-tiedostoiksi.

Käytänteet

Äänitiedostojen tallentaminen ja nimeäminen

Digitoitava tallenne äänitetään ensin yhdeksi äänitiedostoksi. Mikäli tallenne sisältää useita musiikkikappaleita, joiden välillä on selkeä, vähintään sekunnin mittainen tauko, äänitiedosto pilkotaan copy/paste -toiminnolla eri äänitiedostoiksi. Jos taas kyseessä on esimerkiksi konserttitaltiointi, jossa kappaleiden välillä ei ole selkeitä taukoja, talletetaan vain yksi äänitiedosto.

Jokaista tallennetta varten tehdään oma kansio, joka nimetään tietyn käytännön mukaisesti. Kansion nimessä on JAPAn kokoelmanumero KKKK, alkuperäisen tallenteen tyyppi (esim. Kn = kelanauha) sekä juokseva numero NNN. Siten esimerkiksi kokoelman nro 30 ensimmäinen avokelanauha nimetään tunnuksella 0030Kn001.

Kansioon tallennetaan kyseisen tallenteen äänitiedostot, yksi tai useampia tallenteesta riippuen. Tiedostot nimetään saman käytännön mukaisesti siten, että äänitiedostot numeroidaan juoksevasti tietyn kansion sisällä. Jos esimerkiksi edellä mainitussa kokoelman nro 30 ensimmäisessä nauhassa on ollut kolme musiikkikappaletta, jotka on tallennettu omina tiedostoinaan, sisältää kansio 0030Kn001 kolme tiedostoa: 0030Kn001_01, 0030Kn001_02 ja 0030Kn001_03

Kun äänite luetteloidaan, käytetään sijaintitietona kansion tunnusta, esim. 0030Kn001. Lisäksi sijaintitietoon lisätään tieto siitä, miltä REV-levyltä käyttökopio löytyy.

Esimerkki: Aineistoluettelossa on sijaintitietona REV025:0030Kn001. Äänitiedostot löytyvät tällöin levyltä REV025 sijaitsevasta hakemistosta 0030Kn001.

Avokelanauhojen digitointi

Avokelanauhat toistetaan ensisijaisesti Studer A810 -nauhurilla. Poikkeuksena ovat 4,75 cm/s nopeudella (1 7/8 ips) äänitetyt nauhat sekä ns. stereopuoliraitatallenteet, jotka toistetaan Tandberg 3500X -nauhurilla.

Jazz & Pop Arkiston äänitteet on saatu pääsääntöisesti muusikoilta lahjoituksena. Aineiston on erittäin heterogeenista, mikä hidastaa digitointia merkittävällä tavalla. Saman nauhan sisällä saattaa esiintyä useita eri nauhanopeuksia ja eri äänipään formaatteja.

Nauhurin äänipäät puhdistetaan huolellisesti useita kertoja päivässä, yleensä jokaisen toistetun nauhan jälkeen. Nauhaan lisätään tarvittaessa pätkä alku- ja loppunauhaa.

Äänitystaso pyritään säätämään siten, että digitaaliäänityksen huipputaso (peak level) sijoittuu -6 dB ja -3 dB välille. Mikäli huipputaso on tätä korkeampi tai matalampi, äänitystasoa säädetään vastaavasti ja nauha toistetaan uudelleen.

Avokelanauhat digitoidaan pääsääntöisesti kahdelle kanavalle stereona. Myös kokoraitamononauhoitukset tallennetaan stereotiedostona. Tässä on etuna se, että mikäli nauhan jommassa kummassa reunassa on vaurioita, niin toinen kanava on silti käyttökelpoinen.

Poikkeuksen muodostavat nauhoitukset, joissa on tallennettu eri äänite monona kahdelle kanavalle (tai neljälle stereopuoliraitakanavalle). Tällöin tallennetaan ainoastaan yksi monoraita kustakin alkuperäisen tallenteen monoraidasta.

C-kasettien digitointi

C-kasetit digitoidaan Sony TC-KB920S -nauhurilla. Sen suurin etu on keraaminen kasettipesä, joka vähentää staattisen sähkön muodostumista. Aikaisemmin nauhurina oli Denonin C-kasettisoitin, mutta sen kanssa oli suuria ongelmia staattisen sähkön kanssa, joka alkoi kuulua lyhyinä ja selvinä napsuina, jotka toistuivat muutaman sekunnin välein. Äänipäähän kertynyt staattinen sähkö osoittautui erittäin hankalaksi, jopa mahdottomaksi poistaa. Staattista sähköä kertyy nauhuriin helposti vanhoja C-kasetteja toistettaessa, sillä niissä on usein kitkaa pyörimismekanismissa. Sonyn nauhurin kanssa ei siis ole esiintynyt mitään ongelmia staattisen sähkön kanssa.

Vanhoja C-kasetteja toistettaessa suurimmat vaikeudet ovat liittyneet mekaanisiin ongelmiin:

  • Alku- ja loppunauhojen liimaukset irtoavat
  • Kasettikotelossa on liikaa kitkaa, jolloin nauha laahaa
  • Kasettikotelossa oleva huopatyyny irtoaa

Nämä ongelman voidaan ratkaista siirtämällä nauha toiseen kasettikoteloon. Tämä on kuitenkin ollut varsin hankalaa, sillä kotelon osat ovat pieniä, ja lisäksi nauha on ohutta ja se kiinnittyy helposti staattisen sähkön vaikutuksesta koteloon ja/tai sormiin. Nauhojen vaihto toiseen koteloon onkin ollut hidasta ja se on edellyttänyt suurta sorminäppäryyttä.

Nauhurin äänipäät puhdistetaan huolellisesti useita kertoja päivässä, yleensä jokaisen toistetun nauhan jälkeen. Äänitystaso pyritään säätämään siten, että digitaaliäänityksen huipputaso (peak level) sijoittuu -6 dB ja -3 dB välille. Mikäli huipputaso on tätä korkeampi tai matalampi, äänitystasoa säädetään vastaavasti ja nauha toistetaan uudelleen.

C-kasetit digitoidaan kahdelle kanavalle stereona. Haastattelunauhoitukset on kuitenkin konvertoitu yhdeksi monokanavaksi ennen kuin niistä on tallennettu arkisto- ja käyttökopio.

Äänilevyjen digitointi

Julkaistuja äänilevyjä ei pääsääntöisesti digitoida ennen kuin kaikki ainutkertainen materiaali on saatu digitoitua. Poikkeuksen muodostavat harvinaisemmat 78 RPM levyt (ns. savikiekot), joita on digitoitu lähinnä yhteistyössä Suomen äänitearkiston (Timo Wuori) kanssa.

Julkaistuja 33 RPM ja 45 RPM vinyylilevyjä on digitoitu ainostaan silloin, jos aineiston lahjoittaja ei ole halunnut luovuttaa alkuperäisiä levyjä arkistoon, vaan niistä on tallennettu ainostaan digitaaliset kopiot. Toinen syy vinyylilevyjen satunnaiseen digitointiin on ollut asiakaslähtöisyys: mikäli asiakas on tarvinnut tutkimustaan varten digitaalisessa muodossa olevan kopion, tästä on tallennettu samalla kopio myös JAPAn digitaaliseen arkistoon, jottei digitointiin käytetty työ ei mene hukkaan.

CD-R levyt

Arkistoon tulee nykyisin paljon äänitteitä muusikoilta CD-audio (16 bit/44,1 kHz) muodossa itse poltetuille CD-R levyille talletettuina. Nämä äänitteet siirretään välittömästi turvallisemmalle säilytysalustalle. Äänitiedostot puretaan muuntamattomina kovalevylle Roxio Easy Media Creator -ohjelman Capture-toiminnolla, iTunes-ohjelmalla tai CDex-ohjelmalla ja nimetään JAPAn nimeämisstandardin mukaisesti.

DAT-nauhat ja Minidisc-levyt

Arkistoon tulevat DAT-nauhat ja Minidisc-levyt siirretään myös välittömästi turvallisemmalla säilytysalustalle. Äänitteet siirretään digitaalisessa muodossa optista S/PDIF liitäntää pitkin DAT- tai Minidisc-nauhurista Finalizer-äänikortin digitaaliseen sisäänmenoon. Tämän jälkeen bittivirta siirretään tietokoneella samoin optista S/PDIF -liitäntää pitkin ja tallennetaan kovalevylle JAPAn nimeämisstandardin mukaisesti.

Luettelointi

Kaikki digitoidut äänitteet luetteloidaan Kansalliskirjaston ylläpitämään valtakunnalliseen VIOLA-tietokantaan, joka on vapaasti internetin kautta käytettävissä. VIOLAssa on lukuisia indeksejä, joiden avulla äänitteitä voidaan hakea esimerkiksi säveltäjän, sanoittajan, esittäjän ja sävelmän nimen perusteella.

Äänitekohtaisia tietoja ovat esimerkiksi:

  • Äänitteen nimi
  • Äänitysaika ja paikka
  • Esittäjät
  • Digitaalisen tallenteen sijaintitieto

Sävelmäkohtaisia tietoja ovat esimerkiksi:

  • Sävelmän nimi
  • Säveltäjät
  • Sanoittajat
  • Sovittajat
  • Esittäjät (mikäli poikkeaa koko äänitteen tiedoista)

Kaikista arkiston äänitteistä ei valitettavasti ole käytössä sävelmäkohtaisia tietoja, jolloin tallenne luetteloidaan ainoastaan äänitetason mukaisesti.

Äänitiedostojen säilyttäminen

Ennen vuotta 2009 digitaalisessa muodossa olevista äänitiedostoista tallennettiin päivittäin käyttökopiot 16 bit/44,1 kHz muodossa Iomega REV-vaihtokovalevyille ja arkistokopiot digitaalisille varmistusnauhoille (katso tarkemmin Suomen Jazz Pop Arkisto: Pitkäaikaissäilytys). Nykyään arkistossa ollaan luovuttu REV-kovalevyjen käytöstä ja arkistokopion äänenlaatu on 24 bit 96 kHz WAV-tiedosto.

Lisätietoja

Artikkelin kirjoitti Juha Henriksson