Suomen Jazz Pop Arkisto: Pitkäaikaissäilytys

Digiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aineistot

  • Äänitteet
    • n. 5500 tuntia
    • n. 1,6 TB digitaalisessa muodossa (70 %)
  • Videot
    • n. 4400 tuntia
    • n. 7,7 GB digitaalisessa muodossa (100 %)

Arkistokopiot

  • Äänitteiden digitaaliset arkistokopiot
    • Vuosina 2000-2006 Tandberg SLR100 -nauha
    • Vuodesta 2006 lähtien LTO2 -nauha (yhteensä n. 1,5 GB)
  • Videoiden digitaaliset arkistokopiot
    • Vuodesta 2006 lähtien LTO2 -nauha (yhteensä n. 7,7 GB)


Digitaalisten äänitteiden arkistokopiot tallennettiin vuosina 2000-2006 Tandberg SLR100 -nauhoille, joiden kapasiteetti on 50 GB. Tiedostot kirjoitettiin BackUp MyPC -ohjelmistolla ja kirjoitettuja tiedostoja verrattiin kovalevyllä oleviin tiedostoihin ennen kuin nämä poistettiin kovalevyltä. Vuosina 2004-2005 suoritettiin digitaalisen arkiston virkistäminen lukemalla kaikki SLR-nauhat kovalevylle ja kirjoittamalla tiedostot takaisin nauhalle.

SLR100-nauhat osoittautuivat hyvin luotettaviksi, eikä niiden lukemisessa ollut koskaan mitään ongelmia. Backup MyPC -varmistusohjelmisto ylläpiti omaa katalogiaan tallennetuista tiedostoista, jonka ansiosta oikea nauha, jolle tietty tiedosto oli kirjoitettu, löytyi helposti.

Valitettavasti SLR100-nauhojen hinta/kapasiteetti ei laskenut samassa suhteessa kuin esimerkiksi LTO-nauhojen. Vuonna 2006 aloitettiin digitaalisessa muodossa olevien videoiden varmistaminen nauhalle. Tässä vaiheessa SLR100-nauhat maksoivat jo 10 kertaa enemmän kuin LTO2-nauhat suhteessa tallennuskapasiteettiin, joten kustannussyistä päätettiin vaihtaa järjestelmää. Vaikka Jazz Pop Arkistoon jouduttiin hankkimaan uusi LTO-nauhuri, oli 7 GB:n tallentamisen kokonaiskustannus (laite + nauhat) noin 3000 euroa, kun saman määrän tallentaminen SLR100-nauhoille olisi maksanut pelkkien nauhakustannusten osalta lähes 10.000 euroa. Yleisesti arvioidaan, että IT-järjestelmän käyttöikä on keskimäärin 5-7 vuotta. Tandberg SLR100-järjestelmä oli Jazz Pop Arkistossa käytössä 6 vuoden ajan. Tallennusjärjestelmän vaihto olisi siis muutenkin ollut edessä lähitulevaisuudessa. Itse SLR100-nauhat ovat kuitenkin edelleen hyvässä kunnossa, joten ne toimivat ylimääräisenä turvakopiona.

Digitaaliset tiedostot kirjoitetaan Jazz Pop Arkistossa LTO2-nauhoille Windows XP-käyttöjärjestelmän mukana tulevalla Backup-ohjelmistolla, jotta varmistusohjelmisto olisi mahdollisimman yleisesti käytetty. Siitä huolimatta on syytä aktiivisesti seurata, milloin Microsoft lopettaa varmistusohjelman tuen ja siirtää ajoissa tiedostot nauhalle jonkun tuetun varmistusohjelman ymmärtämään formaattiin.

Ensimmäinen arkistoon hankittu LTO2-nauhuri hajosi yllättäen vain muutaman kuukauden käytön jälkeen. Laite ei suostunut enää lukemaan kirjoittamiaan nauhoja. Sen sijaan itse kirjoitusprosessi ei antanut virheilmoitusta. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että kun tietoja kirjoitetaan varmistusnauhalle, on syytä saman tien tarkistaa verify-toiminnolla, että nauhuri pystyy lukemaan kirjoitetut tiedostot. Rikkoutuneen LTO2-nauhurin tilalle toimitettu yksilö on onneksi toiminut moitteetta.

Käyttökopiot

  • Äänitteiden digitaaliset käyttökopiot
    • Vuosina 2000-2005 Tandberg SLR100-nauha
    • Vuodesta 2005 lähtien Iomega 35 GB REV-vaihtokovalevyt (yhteensä n. 1,5 GB)
  • Videoiden digitaaliset käyttökopiot
    • Vuodesta 2003 lähtien DVD+R levyt (yhteensä n. 7 GB)


Vuosina 2000-2005 myös äänitteiden käyttökopiot tallennettiin Tandberg SLR100-nauhoille. Nauha ei kuitenkaan ole kovinkaan käytännöllinen media käyttökopioille, sillä yhden tiedoston lukeminen nauhalta kestää keskimäärin 5 minuuttia. Lisäksi nauha ja nauhuri kuluvat, mikäli nauhoja joudutaan lukemaan kovin runsaasti. Tämän takia päätettiin vuonna 2005 siirtää käyttökopiot Iomega REV-vaihtokovalevyille. Yhden levyn kapasiteetti on 35 GB, mikä vastaa n. 50 CD-R -levyä. REV-järjestelmän valintaperusteita olivat luotettavuus, nopeus ja helppokäyttöisyys. REV on toisin kuin tavalliset siirrettävät kiintolevyt suunniteltu nimen omaan tiedon pitkäaikaissäilyttämiseen. Levyt on esimerkiksi tiivistetty kosteutta vastaan ja valmistaja lupaa, että tiedot säilyvät levyillä vähintään 30 vuotta. REV-levy on erittäin helppokäyttöinen ja sen käyttö muistuttaa perinteistä 3,5 tuuman levykettä. Tiedot voidaan kirjoittaa ja lukea suoraan Windowsin tiedostonhallinnasta ilman, että tarvitaan erillistä varmistusohjelmistoa. Suurimpana haittapuolena on hinta, sillä kapasiteettiin suhteutettuna REV-levyt maksavat n. 1,20 euroa / GB.

Toistaiseksi REV-levyt ovat toimineet ilman mitään ongelmia. Ne ovat olleet yhtä helppokäyttöisiä kuin alunperin toivottiinkin. Lisäetuna on se, että koska kyseessä on kiintolevy, äänitteitä voidaan kuunnella suoraan REV-levyltä ja lisäksi asiakkaalle voidaan tarvittaessa polttaa kuuntelukopio suoraan REV-levyltä.

Jazz Pop Arkiston videokokoelma muodostuu lähes täysin ei-ainutkertaisista, tutkijakäyttöön tallennetuista television musiikkiohjelmista. Aineisto on tallennettu alun perin VHS-nauhoille. Koska kyse ei ole alkuperäisestä aineistosta ja tallennuslaatu on ollut VHS-tasoista, aineisto on digitoitu ainoastaan DVD-laatuisena mpeg2-standardin mukaisesti. Aineistoa alettiin digitoida vuoden 2003 alusta lähtien DVD+R -levyille. Optinen levy valittiin lähinnä hintasyistä, sillä vuonna 2003 se oli hinta/kapasiteetti -suhteeltaan selvästi edullisin. Digitoitavaa aineistoa oli runsaasti (7 GB), joten tallennuskapasiteetin hinta oli merkittävä tekijä. Optinen media tiedettiin jo valintahetkellä epäluotettavaksi pitkäaikaissäilyttämisen kannalta, mutta koska kyse oli ei-ainutkertaisista tutkijakopioista, ratkaisua pidettiin mahdollisena.

Valitettavasti DVD+R levyt ovat osoittautuneet vielä epäluotettavammiksi kuin osattiin odottaa. Vaikka vanhimmat tallenteet ovat vain 3-4 vuoden ikäisiä, joukossa on jo kymmenittäin tallenteita, joissa esiintyy ainakin jossain määrin korruptoitunutta tietoa. Tämän takia DVD+R -levyille tallennetuista käyttökopioista alettiinkin tehdä turvakopioita vuoden 2006 alusta lähtien LTO2-nauhoille. Mikäli DVD+R levy jatkossa korruptoituu, LTO2-turvakopioin avulla voidaan jatkossa helposti polttaa uusi käyttökopio ilman, että alkuperäistä VHS-nauhaa tarvitsee digitoida uudestaan. Lisäksi vuoden 2003 alusta lähtien uusi aineisto on tallennettu suoraan DVD+R-levyille, joten uudemman aineiston osalta ei ole edes käytettävissä analogista VHS-kopiota.

DVD+R-käyttökopiot ovat hyvin helppokäyttöisiä, mutta niiden käsittelyssä täytyy olla huolellinen. Levyt täytyy suojata suoralta auringonvalolta, eikä niiden herkkää pintaa saa naarmuttaa. Helppokäyttöisyyden ja edullisen hintansa takia käyttökopiot tallennetaan edelleen DVD+R-levyille niiden epäluotettavuudesta huolimatta, varsinkin kun kyseessä ei ole ainutkertainen materiaali.

Lisätietoja

www.musiikkiarkisto.fi

Arkistonjohtaja Juha Henriksson [1]

09 7570040

Artikkelin kirjoitti Juha Henriksson